United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muusain eli runottarien palveluksen vanhimpia pesäpaikkoja oli Olympoksen pohjoisrinteillä oleva Pīerian maakunta. Nämä luettelot ovat nuoremmat ja nähtävästi toista alkuperää kuin runoelman pääosat. Yleiseltä laadultaan luettelot muistuttavat hēsiodolaista runoutta, jonka pesäpaikkana oli Boiōtia. "Laivaluettelo" alkaa boioottien osastosta ja sitä mainittiin siitä syystä "Boiōtiā"-nimellä.
Kun he ilman mitään luonnollisetta ravinnotta yhä seurasivat Muusain kulkua pitkin maata, nauttien ihanata laulua vaan, niin laihtuivat he ja nääntyivät ja menivät päivä päivältä pienemmiksi, lyhyemmiksi ja hoikemmiksi. Ja viimein he kuolivat. Mutta kun Muusat tulivat tuntemaan heidän ääretöntä intoansa ja ihastustansa ja siitä seurannutta kuolemaa, kävi niiden heitä sääli.
Kutsua ei omaksensa hän voi kuin viitan ja sauvan, ei kotiliettä häll' oo, vierellä armasta ei. Yksin hän kulkee ja kulkee ja yksin kuolohon nukkuu. Juonut, onneton, mies, Muusain hän kaivosta on! Paimen, ken ohi kumpuni käyt minäkin kävin kerta, niinkuin nyt sinä käyt, kentillä Arkadian, mullekin tyttöni mun teki vuoteen laakerilehtoon illoin ja unhottamaan karjani viekoitti mun.
Ja kun he sitten kuolevat, pääsevät he Muusain tykö ja kertovat näille, mitkä ihmislapset laulua ja musiikkia rakastavat, ja näitä tekevät sitten Muusat ystäväksensä, ja suovat näille yhä enemmän suloa ja laulunhalua, muiden ihmisten niinkuin omaksikin ihastukseksi ja mielihyväksi. Ja tämmöinen oli nyt tämä juttu.
Ah, oleanderi tuoksui ja viikunat kukkivat siellä, missä mun nuoruutein lauloi ja leikkiä löi, muuria kierteli viini ja tertut päivässä paisui, parvet perhosien nurmikon kirjavaks loi! Kun olin nuori ma vielä ja kun olin Roomassa vielä, viininlehdistä tein seppelen ympäri pään, juhlien soihdut kun loisti ja kuorossa soittivat huilut: onnekas, onnekas oot, muusain sa lemmikki oot!
Ja tämä heidän loppumaton rakkautensa laulua kohtaan tuotti heille Muusain suosion, ja nämä tekivät heidät ystäviksensä maan päällä. Tästä riemuiten hyppivät heinäsirkat nyt iloisesti paikasta paikkaan ja laulavat. Myöskin kuuntelevat he ihmistenkin lauluja.
Näin minä mietin, mutta ma lyyrani tempaan: ei ole, Albius, koskaan laulaja yksin, ei runontaitaja koskaan mahtia vailla. Voimasta Muusain käy yli joukkojen päiden laulajan lento. Laulajan arvoist' ei ole moittia aikaa, ei ole silmätä ylpeän preettorin toogaan, ei kademielin katsoa saiturin säkkiin. Laulajan aikaa ja laulajan mahtia mittaa vuossadat yksin.