United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
On kuin vakuutettu sekä tapaturmaisen kaatumuksen varalta että jokapäiväisen lankeemuksen varalta ja iankaikkisen kadotuksen varalta saaden voimiensa ja varainsa mukaan suorittaa vuotuinen eränsä, tietäen, että pyrkimys ja halukin merkitään muistiin eikä vain saavutus. Mutta kun se ei ole vain armon, vaan myös ansion varassa, niin se ponnistaa pyrkimykseen ja saavutuksiin.
Kaikkien Yhdysvaltain asukkaiden tulee käydä koulua, kunnes ovat täyttäneet 21 vuotta. Silloin he tulevat työarmeijan jäseniksi. Ensimäisenä kolmena vuonna heitä sanotaan rekryyteiksi eli oppilaiksi. Heidän tulee toimittaa tavallisimpia töitä ja ehdottomasti totella upseereja eli päällysmiehiä. Heidän käytöksestään pidetään kirjaa, johon merkitään jokaisen rekryytin kyky ja käytös.
Sitä sanotaan julmuudeksi; mutta kun me paremmat ihmiset piirustamme lastemme selkiin ja kreivit kirjoittavat samoin: 'Tästä tulee valtiomies, tästä kenraali ja tästä hovimies, vaikka Herramme selvästi on valtiomiesainekseen painanut merkin, joka ilmaisee, että hän olisi taitava rummuttaja, kenraaliainekseen, että hän osaisi parkita vuotia ja valmistaa nahkaa ja hovimiesainekseen, että hän kelpaa postiljooniksi, niin se on yhtä julmaa ja käy yhä julmemmaksi, jos merkitään torpparin lapsiin, että niistä pitää tulla torppareita, sen tähden, että he ovat syntyneet torpassa."
Mutta nyt, jolloin jokainen kansan varastoista ulos annettava nuppineula merkitään kirjoihin, ovat ne luvut, jotka osottavat, kuinka paljon kutakin tavaraa käytetään viikossa, kuukaudessa tai vuodessa, aivan tarkat. Näiden nojalla lasketaan seuraavan vuoden tarpeet, tietysti ottaen lukuun kaikki kysyntään mahdollisesti vaikuttavat seikat, jotka lisäävät tai vähentävät kulutusta.
Muissa kielissä merkitään tuntemattomia vuosilukuja puustavilla X. Suomen kielessä on sovelias ottaa niiden merkiksi pulistavia O:ta = Outo vuosiluku; eli pidettäköön se tyhjän merkkinä. Ylläoleva O merkitsee tuntematointa vuosilukua Suomen kansan muinasajassa. Tämä on Suomen kirjallishistorian luuranko. Kirjallishistoriallinen tutkinto, taito ja esitys on antava tälle luurangolle lihan ja veren.
Olen nykypäivinä ollut maatiloilla, joissa tuskin hituistakaan parsaa tai edes muutamia hyötymansikoita hennotaan suoda talonväen tarpeiksi, sillä sellaiset tuotteet »pitää lähettää kaupunkiin», ja joissa jokainen maitopisarakin merkitään kirjoihin ja lasketaan arvonsa mukaan.
Täydellisyyden vuoksi seuraa tässä kuitenkin yleinen silmäilö mainitussa tarkoituksessa, alkaen Suomen kansan hämärästä muinaisuudesta ja päättyen nykyaikaan. Ne kirjoitukset, jotka *suorastaan* ovat kirjallishistoriallisia, eli joista saadaan *laviampia tietoja* Suomen kirjallishistorialle, merkitään erityisesti omalla nimellänsä sivujen alapuolella.
Meillä on toinen virasto, jossa pannaan kirjoihin kaikki apu, mitä työarmeijan jäsen käyttää taloustoimissaan tai muuhun tarkoitukseen. Siellä merkitään käytetty apu sen menopuolelle, joka sitä on tarvinnut, ja sen tulopuolelle, joka sitä on antanut.
Tähän Juteini vielä lisää kummastuksensa siitä, että monessa vieraassa kielessä merkitään ainoastaan ks:n ja ts:n yhtymät yhdellä ainoalla merkillä eikä samassa ole keksitty kaikille muillekin kerakeyhtymille eri merkkejä. Johdonmukaisuus olisi sen vaatinut.
Amerikalainen, joka saapuu Berliniin, vie luottokorttinsa liittoneuvoston paikallistoimistoon ja saa saksalaisen luottokortin, joka vastaa joko täyttä amerikalaisen kortin arvoa tai ainoastaan osaa siitä, kuinka omistaja kulloinkin haluaa. Liittoneuvoston kirjoihin merkitään kysymyksenalainen summa Amerikan maksettavaksi Saksalle».