United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Voimakas ilontulva vieri hänen suontensa läpitse ilo joka oli niin suuri, ettei saattanut puhua mitään. Hänen kummastuksensa oli kumminkin yhtä suuri, ellei suurempi. "Mitä kaikki nämät merkitsevät? Kuinka he ovat pelastuneet? Onko tämä aivan totta? Ja mitä tuo puku tarkoittaa? Mitä sinä täällä teet? Missä he ovat?"

Tähän Juteini vielä lisää kummastuksensa siitä, että monessa vieraassa kielessä merkitään ainoastaan ks:n ja ts:n yhtymät yhdellä ainoalla merkillä eikä samassa ole keksitty kaikille muillekin kerakeyhtymille eri merkkejä. Johdonmukaisuus olisi sen vaatinut.

Mutta kuinka suureksi tulikaan kummastuksensa ja ilonsa, kun näki että paperi varren ympärillä oli kirje hänen Valdemariltansa, jonka isä oli saanut muutamaa päivää ennen, mutta salannut tähän asti rakkaana lahjana tyttärellensä ja parhaana, mitä taisi antaa hänelle hänen syntymäpäivänään.

Useita eukkoja saapui nyt tupaan lausumaan kummastuksensa ja säälinsä kuin myös muistutuksensa: "Mutta kuinka se oli mahdollista?" "Pudota veteen keskellä päivää!" "Olemmeko me koskaan millään tavalla pahoittaneet sinun mieltäsi?" "Jumala siunatkoon meitä, hän tahtoi varmaan hukuttaa itsensä!" "Ehkä sentähden että miehensä kuleksii ympäri maailmaa".

Kaikki lakimiehet: sihteeri, asianajajat, jopa syyttäjäkin ilmaisivat kummastuksensa. Syytetyt istuivat levollisina, nähtävästi ymmärtämättä vastauksien merkitystä. Taas asetuttiin istumaan ja puheenjohtaja kysyi syyttäjältä: minkä rangaistuksen alaisiksi hän katsoi syytettyjen olevan saatettavat. Syyttäjä, ilostuneena odottamattomasta menestyksestään.

Samassa saapui myös herra Kurikka paikalle lausuen suuren kummastuksensa sen huhun johdosta, jonka oli minusta kuullut, eli että minä olisin luopunut toimestani. Ilmotin nyt jääväni paikoilleni siksi kunnes lakkokomitea, joka on minut toimeeni asettanut, toisin päättää.

Sitä suurempi oli heidän kummastuksensa, kun Jaakko ilmotti, ett'eivät isäntä ja emäntä tule enään koskaan Mäkelään asumaan. Jaakko järjesteli nyt väli-aikaisen asumuksen Mäkelässä; tuolle rehelliselle ja uskotulle renki Kallelle, joka tuon kummallisen piipun omistajan oli ilmi saanut, antoi Jaakko täydellisen isäntävallan, siksi kuin toisin määrätään.

Tunnottomuus, millä nuori herra arvosteli minua ihan silmieni edessä, ja hänen sanomaton kummastuksensa, kun näki minut puutarhassansa, masensi minun viimeisen rohkeuteni; mutta "helmenmyyjä" sana saattoi myöskin vereni kuohumaan. "Se ei ole totta!" tiuskasin minä. "Minä en ole myynyt teille helmiäni te tiedätte aivan hyvin, että heitin taalerinne hiekkaan!"

Tuomo vähän kummasteli Elisabetin myöhäistä tuloa ja myöskin täti Kloe, noustuansa makuulta ja tultuansa tervehtimään, lausui kummastuksensa. Muutamat sanat riittivät ilmaisemaan, miten asiat olivat. "Minä tulen sanomaan teille jäähyväsiä", sanoi Elisabet. "Minun poikani on myöty ja minun täytyy joutua pois nyt, kuin vielä on aikaa." Tuomo ja Kloe seisoivat kuin kivettyneinä.

Vuoden kuluttua taisi Risto jälleen kaupungissa maksaa kaksi sataa ruplaa velkaansa, mutta suuri oli hänen kummastuksensa, kun lainarahaston hoitokunta antoi hänelle maksutodistuksen, joka osoitti että talon koko velka nyt oli suoritettu. Ei siis nyt enää ollut kuin kruunun ja kunnan verot talon maksettavina. "Kuka on velan maksanut?" kysyi hän ja sai vastaukseksi: "Metsänvartija Tommi."