United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vaan se tämminkihän se pitäisi sun käydä peruuttamassa..." "Ha, ha, haa!... ei siit' ole pelkoa ... ilman minä vain valehtelin, enhän minä lautamiestä tavannutkaan pirtissä...", nauroi Lippa vastaan. "Elä sitä pelkää, vaan lähdetään ja käydään markkinoita katsomassa ... kometiiassa, siellä oli Tuovilan Maijakin käynyt tanssata hölkäyttämässä semmoisen veivihanurin mukaan..."
Vanhan Maijan ilonhetket olivat siis tässä maailmassa aniharvat, vaan jolla vähän on muistettavaa, niin hän uskollisesti haravoipi joka murun, kokoaa jonkun valoisamman pisteen ympärille kaiken rakkauden, kaikki ajatuksensa niin vanha Maijakin.
Ja kun häntä tekee, mitä taitaa, niin ei suinkaan siihen auta, kun kärsiä ja tyytyä. Yhtä on yhdellä, toista toisella. Maailma on täynnä vaivoja ja kärsimyksiä. Maijakin tuli tähän avuksi, ja kun huomasi, että isännän selkää yhä karvastelee, niin alkoi puhella: Se kyllä hieman karvastelee, vaan kyllä sen miehinen mies kestää. Mitäpä semmoisesta voiteesta olisi apua, joka ei vähääkään kiilamoisi.
Hyvinpä Maijakin näkyi pälyilevän ja punastelevan havaittuaan Matin. Kun nuoret pääsivät kylästä pois, alkoivat he heti laitella pareja ja pian oli koko parvi parittain toistensa kanssa kävelemässä. Matilla ei vaan ollut paria eikäpä Maijallakaan. Kuten tavallista käveli Matti vaan jälempänä yksikseen alakuloisena. Yht'äkkiä seisahtui Maija ja odotti niinkauvan kuin Matti ehti kävellä kohdalle.
Tule sinäkin, Joonas, niin meidän on hauskempi kolmen kesken pimeässä metsässä." "Ei minulla ole aikaa", sanoi Joonas. "Mene sinä yksin vain. Onnea matkalle!" "Kiitos, kiitos", vastasi Valtteri. Samana iltana meni Valtteri haasta hakemaan hyvää onkivapaa itselleen; siellä oli nikkarin pieni Maijakin riipimässä katajia sunnuntaiksi, sillä nyt oli lauantai-ilta.
Sattui näet niin, että muutamana Juhannus-aamuna silloin olin juuri päässyt lukioon päätin olla sangen jalomielinen. Tässä jalomielisyyteni puuskassa ajattelin: nyt lähden jalkaisin kirkkoon, että piika Maijakin kerran sopii hevoskyytiin.
Olivat Iikan kanssa pyytäneet jonkun kerran äidiltä rahaa 5 penniä, mikä oli maksu kahdelta illalta vaan äiti ei ollut antanut. Ja kun Maija oli kuullut, että Topin pojat olivat antaneet Kurolan Eetun laskea aina ilmaiseksi, kun Eetu oli laskenut seisaallaan, niin oli Maijakin sitä varten harjoitellut muista mäistä laskemaan seisaallaan. Vaan ei ollut koskaan viitsinyt Topin pojilta kysyä.
Yhtä matkaa lähdettiin pois, vaan jälelle jäi minusta vanha mies, kun minä oikein huippasin." "Ei suinkaan se naimapuuhissa liiku", arveli Viiliäis-Risto. "Nälällähän se visukinttu kiusasi ensimmäistäkin eukkoansa, niin jotta kukapa tuolle uskaltanee enää mennä." "Eikä edes raskinut hautajaisiakaan pitää, vaikka on niin rikas", sanoi Maijakin.
"No mitenkä te menitte sisään ilman minutta?" uteli Olli Viiliäis-Ristolta. "Eipä tuolla sinun näköistäsi kaivattukaan", sanoi mylläri ilkkuen Ollille, mutta kuitenkin astua köpitti portille tavallista vikkelämmin. Maijakin näytti olevan hieman häpeissään ja pyrki uuden sulhasensa jälkeen, mutta Olli tarttuen hänen käsivarteensa pidätti häntä ja tuumaili: "mennään nyt sisään.
Isäntä ei tätäkään ollut kuulevinaan, ähki ja röhki vaan ja alkoi työntyä lauteelle, johon Maijakin koetti auttaa isäntää vakuuttamalla pysymään portailla, kun tämä ei tahtonut jaksaa astua portaalta toiselle, koski niin selkään. Emäntäkin tulla tuoksahti saunaan, auttamaan isäntää lauteelta alas, mutta samassa kun vaan oven aukasi, Maijalle mieliksi huudahti: Ai, ai!