United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koska nyt arnautit saattivat hätäyttää teidät, niin tottapa teille oli paula viritetty, ja te menitte siihen, joko ymmärtämättömyydestä tahi petoksen johdosta. Oikeauskoisten vallitsija, huudahti Mansurin poika, rukoilevasti ojentaen kätensä häntä kohti. Siinäpä juuri vikani on.
Tiedänkö minä, kuinka monta näistä onnettomista on mennyt samaan pelipaikkaan, johon te menitte, voittaneet kuin te, saanut saman vuoteen kuin te saitte, makasivat siinä, tukehtuivat siinä ja perin samassa työnnettiin virtaan, tyhjässä lompakossaan murhaajien kirjoittama kirje, joka ilmoitti heidän tehneensä itsemurhan?
»Voi, te vanha aasi, mistä minä muuten tietäisin?» huudahti Alan. »Hoseason ja minä olemme osakkaita, me panemme tulot tasan. Siitä näette, mitä valehteleminen teitä auttaa. Ja minä sanon suoraan teille, että te teitte hullun kaupan kun menitte ilmoittamaan tuolle merimiehelle niin paljon yksityisiä asioitanne. Kysymys on nyt siitä: kuinka paljon maksoitte hänelle?»
"No, yhdeksän aikana menitte kotoa ja poikkesitte kohta syrjään, olette sanonut. Vesakossa olitte neljännes tunnin. Neljänneksen taikka kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän oli siis kello kun astuitte polulle taas?" "No niin". "Oliko Joosepilla kirves kun hän sivutsenne meni, vai eikö ollut; missä sanassanne nyt aijotte pysyä?"
"Hyvin teitte kuopus-kullat, kun menitte pois minulta, pahoin teitte kuopus-kullat, kun jäitte kotihin kauan, minun raukan rinnoilleni, polville minun poloisen, näille nälkäparmahille, tälle kylmälle kylelle."
"No mitenkä te menitte sisään ilman minutta?" uteli Olli Viiliäis-Ristolta. "Eipä tuolla sinun näköistäsi kaivattukaan", sanoi mylläri ilkkuen Ollille, mutta kuitenkin astua köpitti portille tavallista vikkelämmin. Maijakin näytti olevan hieman häpeissään ja pyrki uuden sulhasensa jälkeen, mutta Olli tarttuen hänen käsivarteensa pidätti häntä ja tuumaili: "mennään nyt sisään.
Taavi oli sangen suuttuneen näköinen ja katsoi väliin tuomariin, ja väliin permantoon. "Missä aikomuksessa te menitte ulos iltasella elokuun 2:na päivänä?" kysyi tuomari. "Ei minulla erityistä aikomusta ollut", oli vastaus. "Kuinkas kauvan olitte vesakossa?" "Enhän minä kauvan siinä ollut". "Kuinka kauvan, kysyn minä. Olitteko neljännes tunnin edes?" "Niin taisin olla".
"Minkästähden te menitte naimisiin niin kunnottomalle miehelle. Ettekö tuntenut häntä? vai pakotettiinko teitä menemään?" ... kysyi kappalainen. "Ei minua kukaan pakoittanut. Vanhempani antoivat minulle vapaan vallan. Kyllähän he ensin vähän estelivätkin, vaan ei tullut silloin heitä totelluksi.
GRANSKOG: Onko se totta? KERTTU: On. GRANSKOG: Miksi Herran nimessä te sitten menitte naimisiin Johan Wilhelmin kanssa? KERTTU ei vastaa. GRANSKOG: Vastatkaa! Minulla on oikeus se tietää. KERTTU: Kuinka minä voisin vastata! Se, mitä te kysytte, kuuluu niihin ikuisiin maailman arvoituksiin, joita me emme koskaan voi selittää. GRANSKOG: Siispä täytyy minun koettaa. Oliko se uhmaa? KERTTU: Ehkä.
Mutta jos jollekulle heistä huomautitte jotakin sinnepäin, he vastasivat heti tekevänsä niin suvun jatkamiseksi, isänmaan ja ihmiskunnan menestykseksi tai Jumalan kunniaksi. Te säikähditte, että olitte ollenkaan uskaltaneet niin suuria asioita koskettaa, menitte pois ja painuitte takaisin omiin alakuloisiin mietteisiinne. Sitäkö oli elämä siis? Senvuoksiko me siis olimme syntyneet?