United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kaivoi kinokseen alttarin yläpuolelle komeron ja asetti madonnansa siihen, sen entiseen paikkaan, josta se näki ja josta se itse voi näkyä laaksoon saakka. Sitten hän rakensi kokoonpuristamistaan lumipalloista lyhdyt alttarille, semmoisen, joita lapset suojasäällä rakentelevat, ja pani sen sisään kolme kynttilää. Oli tullut jo ilta, ja hän sytytti ne.
Te näitte hänen madonnansa ja taulunsa Eikö ole kovin herttaista sillä tavalla ilmaista uskoaan ja ajaa asiaansa! puhkesi heistä munan heti, kun hän oli mennyt. Jos emme ennen olisi olleet rauhanaatteen miehiä, olisimme sitä kuitenkin nyt. Sanoin, että ainoastaan hänen tähtensä tahtoisin uskoa, että hänen unelmansa pysyvästä maailmanrauhasta jo on toteutunut tai ainakin pian tulee toteutumaan.
Erakolla ei ole ketään niin hyvää ystävää kuin Hanseli... Monet muutkin uskovat häneen ja rukoilevat häntä... Heitä tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat häneen. En ole ennen kuullut edes niiden maiden nimiäkään, joista kaukaa tullaan hänen madonnansa luo. Teidänkin pitäisi kerran käydä siellä. Nuoret miehet tekivät tilinsä, maksoivat ja lähtivät. He lähtivät, minä jäin.
Hänkin otti yhden, koetti lukea, mutta jätti sen samassa. Samoin toisen ja kolmannen. Hänessä kaivoi ja jäyti. Ajattelin, että hänen mielialansa ja menettelynsä ylös tultaessa oli ollut hetken heikkoutta. Ehkä se oli vain pettymyksen ensi tuska, joka oli saanut hänet kieltämään uskonsa. Hän ehkä sen katuu ja vie huomenna madonnansa takaisin. Hän on siirtynyt lähemmä tulta.
Täytyy rukoilla kaikkia madonnia, kaikkia pyhiä täytyy rukoilla. Kaikki pyhimykset ovat rukoiltavat meidän puolellemme. Sen verran he olivat selvillä siitä. Se oli heidän käsityksensä erakosta ja hänen aatteestaan. Oli hänellä sittenkin ollut oikea vaisto korjatessaan pois madonnansa. Jäin sinne, kun en tiennyt, minne muuannekaan menisin. Kotimaahan olivat tiet toistaiseksi tukossa.
Se oli hieno liikkumaton linja, joka ei muuttanut muotoaan, ennenkuin hän jonkun sanan sanomalla antoi sille eloa. Mutta se painui hänen mieleensä, hän tapasi itsensä sitä ajattelemasta, hän olisi voinut piirtää sen yhtä varmalla kädellä kuin entisajan freskomaalari kiinnitti seinälle madonnansa ihanteelliset piirteet. Sen väri oli yhtä hillitty ja arka.
Jos ihmiset olisivat uskoneet, niinkuin meidän erakko uskoi, että sotaa ei enää voi tulla, eivät olisi sitä turhaan pelänneet. Mistä hän sen tiesi? Hänen madonnansa oli sen hänelle sanonut. Papin ja postimestarin pöydässä kohautettiin olkapäitä ja vaihdettiin katseita. Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehestä.
Olette, ystäväni, tehneet tehtävänne saattaessanne hänet ulos kylästämme. Jätämme toisille kylille saman tehtävän kullekin piirissään. Elkäämme viivyttäkö häntä, hänen madonnansa odottaa häntä. Erakko oli kuunnellut pappia rauhallisesti, kunnioittavasti, melkein nöyrästi. Saanko nyt mennä? Olkaa hyvä. Häntä ei saa päästää!
Ja erakon usko, että hänen madonnansa on jumalolento, jota jo palvellaan ja jonka tunnustajia pian on oleva kaikissa maissa... Kaikki se oli joskus ollut olemassa. Eikä se aika ollut mikään kaukainen aika, ei mikään hämärä, ihannoimalla luotu arkadinen muinaisuus, vaan äsken totena ja uskottavana eletty. Miksi siitä ei enää ole mitään jälellä! Miksi se oli harhaa!
Hänen madonnansa seisoo yhä hylättynä nurkassa, peite yllään, samalla paikalla, mihin hän on sen asettanut. Ollaan joulussa, sen aaton ilta hämärtää. Hän kävelee edestakaisin lattialla, harhailevin askelin.