United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päinvastoin, lausui Johannes, heräten ajatuksistaan. Teidän sanoissanne piili syvä totuus. Mutta te hymyilitte? väitti Irene. En ivallisesti, vaan ymmärtävästi. Sillä minun tehtäväni oli etsiä se ilmi niistä, lausui Johannes isällisesti. Ja te löysitte sen? Luulen löytäneeni. Ja toivon, että sen vielä joskus sopivassa tilaisuudessa voin tarjota teille.
Minä olin aina luullut itsestäni jotain, tahdoin aina olla viisas, etevä, hyvä, milloin milläkin tavalla, milloin missäkin muodossa. Ja nytkin minä olin tässä uudessa tilassani luullut löytäneeni en ainoastaan oikeaa päämäärää, vaan myöskin oikean tien. Ukko siirsi päämääräni niin kauas ja korkealle, etten sitä voi edes mielikuvituksessani nähdä, ja tien hän kokonaan tempasi altani.
Täten luulen löytäneeni taivaan, tähdet, maan, ja lisäksi maan päällä vettä, ilmaa, tulta, kivennäisiä ja muutamia muita kaikista tavallisimpia ja yksinkertaisimpia ja siis helpoimmiten löydettävissä olevia seikkoja.
Oh! elkää peljätkö mitään, rouva sanoi nuori nainen, liittäen kätensä yhteen ja itkien hänkin kuningattaren tuskaa; minä olen Teidän Majesteettinne ruumis ja sielu, ja vaikka olenkin niin kaukana Teistä ja vaikka asemani onkin niin alhainen, luulen kumminkin löytäneeni keinon Teidän Majesteettinne auttamiseksi pulasta. Te! oi taivas! te! huudahti kuningatar; mutta katsokaa minua kasvoihin!
Näitä ajatellessani iloitsin löytäneeni, kuten luulin, semmoisen miehen, nimittäin Anaxagoraan, joka järkeni mukaan minulle opettaisi kaikkien olevaisten syyt, ja joka ensiksikin minulle sen sanoisi, onko maa litteä vai ympyrkäinen, ja sen sanottuaan osoittaisi syyn, minkätähden sen näin täytyy olla, puhuen tuosta parahasta ja näyttäen, miten sen oli paras tämmöisenä olla.
Jumala häntä vahvistakoon! sanoi Anna, ottaen Juhon käden omaansa. Minä olen tuumaillut paljon eilistä keskusteluamme, sanoi hän vaivaloisesti; tiedätkö, siskoseni, minäkin luulen etsineeni Jumalaa, vaikka tosin omalla tavallani, ja löytäneeni hänen käsialaansa taiteen suuruudessa, kaikessa luonnossa ilmenevässä kauneudessa.
Siitä sinun kirjastasi luin entisestä viisaasta, joka keskellä päivää käveli pitkin kaupunkia lyhty kädessä etsien ihmisiä. Niin minäkin etsin ihmisiä, ja kun luulin löytäneeni jonkun, ja rupesin sitä katselemaan tarkemmin, niin katso, hänelläkin oli narrin naama. Ja niin minussa kasvoi aina se ajatus, että narria me sentään taidamme ollakin, toinen enemmän toinen vähemmän, joka mies.
Luulenpa katsahtaneeni syvältä hänen sydämmeensä ja löytäneeni sieltä enemmän hyvää kuin luulin. MARTTI. Tarkemmin katsokaat! MAUNO. Sano minulle, Martti, miksi ei löydy yhtään vanhaa palvelijaa, joka ei ole nenäkäs ja kopea? Niin on ollut mailman alusta. MARTTI. Siis elämän järjestys, jota meidän täytyy kärsiä.
Tarjoen kätensä Selmalle, kulkivat he korkeaan pyökki-metsään ja vähän äänettä siellä kuljeskeltuansa, sanoi Alberti: "Nähtyäni teidät ensi kerran, luulin sen löytäneeni, jota kau'an olen hakenut, ja ehkä en ole teitä tuntenut kau'emman aikaa, kun viikon-päivät, olen kuitenkin vakuutettu, että olen oikein luullut.
Mutta ennen kuin kerkesin suutani avata, ehätti äitini väliin ja sanoi: »Minä olen tuuminut samaa asiaa jo pitemmän aikaa ja nyt luulen löytäneeni Tapanille toimialan.