United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Kroll*. Kiitos ja kunnia teille siitä, että muistelette häntä suopeudella. Rakas rehtori, tuon te sanotte niin kauniisti ja sydämmellisesti, ett'en ollenkaan epäile sanoissanne olevan mitään kaksimielisyyttä. *Kroll*. Kaksimielisyyttä? Mitä sillä tarkoitatte?
"Ah," sanoi laulaja, "minä luulen että teidän sanoissanne on paljon totta. Minulla ei milloinkaan ollut ystävää, joka on klickiin kuulunut. Ja Jumala tietää kuinka uutterasti ne, joilta minä, tietämättömänä kuin olin niihin lakeihin nähden, jotka niin sanotun yleisen mielipiteen kannattajia hallitsevat, toivoin vähäsen myötätuntoisuutta ystävällistä kehoitusta ovat yhtyneet minua kukistamaan.
"Sinä olet lyhyt-puheinen." "Katkera." "Oletteko käyneet hovissa, koska olette oppineet varovaiseksi sanoissanne, ystäväni?" "Minä en tiedä, mitä tapahtunee. Aikaa voittain me kenties muutumme kaikki hovimiehiksi, vaikka minä pelkään, Jabaster, että me olemme tehneet liian paljon saadaksemme mitään palkintoa. Minä annoin hänelle vereni, ja te vielä enemmän, ja nyt olemme Bagdadissa.
"Arvoisa herra West, olen aivan erikoisesti iloissani siitä, että te viimeisissä sanoissanne kommunismin puolustukseksi toitte esille samoja perusteita, joita teidän aikananne silloisen yhteiskuntamuodon puolustajat esittivät kommunismia vastaan.
Ette tunnu raskasmieliseltä, ette toisten seurassa ainakaan. Te olette aina iloinen, vaikka te olette sitä niin niin hiljaisella tavalla. Ystävä vaikuttaa ystävään. Minä olen hiljaisuuden ystävä ja ihailija. Mutta kun te keskustelette näin kuin me nyt silloin ei tunnu sanoissanne edes hiljaista iloa. Niistä soinnahtaa silloin niin syvää hän oli sanoa surua, mutta jatkoikin surun ymmärtämystä.
Päinvastoin, lausui Johannes, heräten ajatuksistaan. Teidän sanoissanne piili syvä totuus. Mutta te hymyilitte? väitti Irene. En ivallisesti, vaan ymmärtävästi. Sillä minun tehtäväni oli etsiä se ilmi niistä, lausui Johannes isällisesti. Ja te löysitte sen? Luulen löytäneeni. Ja toivon, että sen vielä joskus sopivassa tilaisuudessa voin tarjota teille.
Nähdessään että kuningas jo oli leppyisämmällä mielellä, Albanyn herttua vastasi suuremmalla lujuudella kuin siihen asti: "Minun linnassani ei ole mitään muuria, joka saattaisi kuoleman estää enkä ole ansainnut tuota ilkeää epäluuloa, joka teidän sanoissanne, herra kuningas, itseään ilmoittaa. Minä sen annan anteeksi, koska siihen pojattomaksi jääneen isän tuska on syynä.