United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos joku on uskonut Jumalaan ja ihmisiin, siihen että ihmiset rakastavat toisiansa, hän sen jälkeen lakkaa uskomasta tähän. Minä sen jälkeen lakkasin uskomasta ihmisiin ja aloin vihata, lopetti hän ja hymähti. Ovesta, jonne Lyydia oli mennyt, tuli hänen äitinsä ja ilmoitti että tyttö oli kovasti menehtynyt eikä voinut enää tulla esille. Ja missä tarkoituksessa on noin nuori elämä kukistettu?
Niin, minä se olen, sanoi Lyydia ja paljasti mainion hammasrivinsä hyväntahtoisesti ja lapsekkaasti hymyillessään. Tätihän se teitä niin halusi nähdä. Täti hoi! huusi hän oveen miellyttävän heleällä äänellä. Vera Jefremovna oli kovin pahoillaan teidän vangitsemisestanne, sanoi Nehljudof.
Häntä vaivasi erittäinkin se, että neiti oli vangittu ilman mitään syytä. Niin se olikin. sanoi täti, se on kauhea juttu! Hän joutui kiinni oikeastaan minun tähteni. Eipä ollenkaan täti, sanoi Lyydia. Olisinhan minä ilman teitäkin ottanut vastaan paperit.
Mitä jos hän yhtäkkiä puistaisi koko entisen ikävän elämän hartioiltaan, ja nyt juuri tästä hetkestä alkaen rupeaisi iloiseksi, hyväksi, ja telmisi niinkuin vallaton poika Lyydin kanssa. Hänen silmänsä rupesivat loistamaan. Nyt mennään kertomaan uutista muille, sanoi hän ottaen Lyydiä kädestä ja vetäen mukanaan. Mennään, sanoi Lyydi.
Lyydia kulta, rauhoituhan. toisti äiti koskettaen häntä olkapäähän, mutta Lyydia ei voinut enää pysähtyä: se on siksi niin kauheata, alotti hän vielä jotakin, mutta purskahti kesken kaikkea itkuun, hypähti seisaalleen sohvasta ja tartuttaen hameensa nojatuoliin juoksi ulos huoneesta.
Silloin tämä, jatkoi Lyydia kiihkeänä ja kiiruhtaen, alkoi houkutella minua. »Kaikki mitä minulle sanotte ei voi tulla ketään vahingoittamaan vaan päinvastoin. Jos te sanotte, niin vapautatte viattomia, joita me ehkä syyttä kiusaamme.» Mutta minä sanoin sittenkin etten sano. Silloin hän sanoi: »No olkoon.
Samana yönä tehtiin hänen luonaan tarkastus ja otettiin sekä paperit että hänet, ja nyt ovat tähän asti pitäneet, olivat vaatineet häntä sanomaan keitä oli paperit saanut. Enhän minä sanonutkaan, lausui Lyydia nopeasti, hermostuneesti repien suortuvaa, joka ei edes häirinnyt häntä. En minä väitäkkään että sinä olisit sanonut, vastasi täti.
Niinkuin hän on koko elämänsä uneksinut tätä paikkaa, ja sitten ei pidä edes tuntea sitä! Alarik ei nukkunut kuin puoli tuntia ennenkuin hän jo vaati taas Lyydiä puheillensa. Käske tänne kaikki muutkin, sanoi hän. Minulla on tärkeä asia ilmoitettava teille kaikille. Lyydi oli epävarma, pitikö hänen noudattaa hourailevan käskyjä.
Kuu ja tuuli leikittelivät hänen irtautuneiden kiharojensa kanssa. Alarik katsahti Lyydiin, naurahti nolouttansa peittäen ja veti hänet luokseen. Niin, niin, kyllä sinä olet oikeassa, sanoi hän suudellen Lyydiä. Mutta Alarikin suudellessa ja silitellessä häntä, hän katsoi pimeää meren ulappaa kohden ja puhui hiljaa kyynelten kesken: Minne me nyt menemme, minne matkustamme?
Häntä vastapäätä istui, kokoonlyyhistyneenä nojatuoliin, nuori mustaviiksinen ja -partainen mies venäläisessä kansallispaidassa. He näyttivät molemmat olevan niin vajonneina keskusteluunsa, että vasta Nehljudofin tultua sisälle katsahtivat häneen. Lyydia, ruhtinas Nehljudof, sama joka...