United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on minun hallitus-päiväni tullut... Kruunu, ... valkea kruunu on alas astuva synkistä pilvistä ja pantava päähäni. Päiväni on tullut, hetkeni on käsissä!" Juuri samassa seisoi, sanomattomaksi lohdutuksekseni, eversti tuon onnettoman vieressä. "Sinun täytyy", sanoi hän, "palata takaisin huoneeseesi".
Hän oli jo ulos menemässä, jättääkseen meitä kahden kesken, vaan kääntyi ovessa takasin ja neuvoi minua seuraamaan pappia jättääkseni Susannalleni viimeiset jäähyväiset. Vähää jälkeen astuimme papin kanssa vieretysten polkua myöten. Me olimme tulleet ystäviksi ja hän kertoeli lohdutuksekseni kaikki mitä Susanna oli sanonut, voittaaksensa hänen suostumustansa.
Hän pani molemmat nyrkkinsä toinen toisensa yli päänsä päälle, sillä tavalla näyttäen hatun muotoa ja nauroi pilkallisesti. Kaikki huusivat ja nauroivat sekaisin, ajomiehemmekin hymyilivät. "Katupoikia!" lausui Ilse ylenkatseellisesti ja ojentaen ylpeästi päätänsä, samassa kun me minun suureksi lohdutuksekseni poikkesimme hiljaiselle sivukadulle.
Se, mitä minulla wielä on elämästäni kerrottawaa, ei ole enää pitkällistä. Tuommoisia tunnon waiwoja kärsiessäni join minä lohdutuksekseni niin paljon, kuin waan sain, ja niin kauan kuin kipenekään oli omaisuudestani jäljellä semmoista, joka jollekin kelpasi. Kun kaikki waatteetkin oliwat päähäni loppuneet, täytyi minunkin lakata juomasta.
Mutta minä jouduin sanomattomaan tuskaan; minä olisin uhrannut kaikki, nähdäkseni nämät ummistetut silmät jälleen avoinna, ja koskin hiljaa hänen otsaansa huulillani. Sairas säpsähti, mutta katseli minua hellästi ja lausui lempeällä vaikka heikolla äänellä: "Mene kutsumaan Ilseä tänne!" Minä kavahdin ylös. Samassa kuului sanomattomaksi lohdutuksekseni vaunut pihalla.
Joka päivä olen kiittänyt Jumalaa kirjeestäsi, jonka suurimmaksi lohdutuksekseni sain sinulta Bergenistä. Iloitsen sydämestäni siitä, että Hän kaikkien näiden vaarain keskeltä auttoi sinut onnellisesti Norjan rajan yli; toivon myöskin sinun yhä vielä elävän terveenä ja raittiina, sinun, joka köyhälle äidillesi olet, lähinnä Jumalaa, suurin lohdutus tänä surullisena erossaolon aikana. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kevään tultua aiot sieltä Englantiin, kunhan vain, rakas poikani, et tee velkoja tämän kalliin matkan vuoksi, ja mahtanethan sinä huomata, että Lontoo on monelle nuorukaiselle kuilu, jossa sinä, Jumalan avulla, et joutune mihinkään vahinkoon. Ja kuuluu siellä tätä nykyä ylhäisemmän nuorison kesken olevan kaksintaistelut kovin yleisiä. Rakas poikani, en tahdo tämän yhteydessä antaa sinulle mitään neuvoja, joita et jo ennestään tietäisi ja olisi ajatellut; toivoen Tukholman onnettomuuden olevan sinulle muistutuksena siitä, että Jumala ja kuningas ovat antaneet sinulle aatelisen miekan käyttääksesi sitä urhoollisesti valtakunnan vihollisia vastaan, eikä seikkailuissa ja yksityisissä kahakoissa.
Tottahan ruokapaikka jossakin tulee, arvelen itsekseni lohdutuksekseni, vaan puolituntinen menee ja menee tunti ja toinen, eikä sitä tule. Vaan aika kuluu. Kelloni on jo kaksi, kun ehditään Belgian ja Ranskan rajalle ehkäpä tätä perille asti sittenkin kestänee. Vaan juuri siinä tullimiesten kanssa muokatessani tulen katsoneeksi asemakelloa. Se on vasta yksi.