United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun säälin kokoon niitä kirjojani ja vaatteitani, jotka vielä jäivät tänne Dover'iin lähetettäväksi, tunsin sydämeni raskaammaksi, kuin huolin näyttää Uriah Heep'ille, joka oli niin ahkera auttamaan minua, että minä, julmaa kyllä, luulin hänen olevan erittäin iloisen siitä, että lähdin.
Se on seurauksena, kun luetaan jumalattomia kirjoja, jotka kerran kirjaseppinensä pitää poltettaman iankaikkisessa tulessa ... sen on tuo kirottu Cartesius matkaansaattanut, joka jo on tuomittu ja nyt oleskelee äärimäisessä pimeydessä, johon hänen oppilaansakin vielä kootaan... Minä huomaan, että olette penkonut minun kirjojani, lausui Aadolf. Jatkakaa kuulustelua, jos haluatte!
Me tulimme erääsen kirkkoon, joka minusta näytti kolkolle ja paljaalle; ei siinä ollut niinkään monta koristusta, kuin meidän pienessä kirkossa tuolla kotona. Mutta siellä oli saarnaaja, jonka puhe heti liikutti minua, ja seuraavana sunnuntaina vielä enemmän kun olin tutkinut pieniä hengellisiä kirjojani sekä englantilaisia evankelioita.
Lähetä' tänne' myöskin Suomalaisia kirjojani kartan mu'assa postissa, taikka jos luulet niiden turhaan lisäävän postirahaa, niin mahtaa nytkin Karhu arvata' tilaisuuksia tänneppäin. Mutta tavannet ehkä itsekin jonkun Lappeenrantaan päin taikka sitä kautta matkustavan, niin tulisi paketti samaan paikkaan, kuin postikin sen kuitenkin toisi.
Koetin kestää, purin huultani ja kiirehdin. Vapisevin sormin painoin viimeiset hiusneulat tukkaani ja nyt pääsin arvon pois toiseen huoneesen salin taakse. Suljin ovet jälkeeni ja vedin helpoittavan henkäyksen. Täällä olin hiljaisuudessa ja rauhassa. Katselin kirjojani; aukaisin yhtä, aukaisin toista, kääntelin lehtiä, luinkin muutamin paikoin. En käsittänyt mitään.
"No, sitten en minä enään koskaan kosta Kasperille, vaikka hän tekisi kuinka paljon pahaa minulle ja Annille voi, voi kun ei se repisi minun kirjojani!" huudahti hän sitten ikäänkuin ajatellen vieläkin, että silloin ainakaan ei saattaisi olla kostamatta.
Muutamissa kylissä kutsuivat johdattavat miehet taikka pappi itse kaikki asukkaat kirkonkellolla kokoon kuulemaan kaikkia, mitä kerroin T:ri Lutherista ja hänen teoistaan, sekä ostamaan kirjojani; oloni siellä oli alinomainen juhla; ja hyvä-sydämiset talonpojat seurasivat minua penikulman määriä matkallani, keskustellen Zwinglistä ja Lutherista, Roman särjetystä ikeestä ja lähestyvän vapauden kunniakkaista ajoista.
Niin, kirjoja, näytelmät »Noora» ja ja, ja, ja »Romeo ja Julia» missä ne ovat? No joko se vieras meni pois? MAIJU. Jo meni. MARTHA. Eikä kahvia odottanutkaan? MAIJU. Ei odottanut. MARTHA. Mihinkä sillä semmoinen kiire oli? MAIJU. En tiedä, voi, voi, Martha, mihinkähän te taas olette pannut minun kirjojani MARTHA. Mitä kirjoja?
Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden, hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan. Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin, murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan, säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan, mut on täällä nimi vaan. Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan.
Ja kaikki, mitä minä voin tehdä, oli se, että myin kirjojani ja kerroin kaikille, jotka tahtoivat kuunnella, että se ies, jota Lutherin sanat kykenivät särkemään, oli perkeleen, kaikkien sortajien ruhtinaan, ies, ja että se vapaus, jota hän tuli uudestaan julistamaan, oli vapaus synnin ja itsekkäisyyden vallasta.