United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän läheni sitä puolta salia, missä Elli istui, tunsi Elli hänen häneen katsahtaneen ... ja ehkä hän katsoikin, mutta sitten liukui silmä kohta toisaalle, ja Ellistä näytti, ettei Arthur ollut häntä nähnytkään. Hienoimmin puettujen tyttöjen kanssa Arthur koko ajan käveli.
Eikö hän portilla puhunut vallan toista kuin sisässä sitä ennen? Hänelle välähti mieleen äkkiä jok'ainoa sana. Salissa hän oli valittanut kipeyttään, portilla taas vakuuttanut olevansa aivan terve. Ja salissa hän sanoi, ettei hän mainittavasti ollut tulipaloa säikähtänyt, portilla ihan päinvastoin. Senpä vuoksi viskaali häneen niin kummasti katsoikin. Ja sen vuoksi hän niin kiireesti läksi.
Mitä tavatonta siellä onkaan tapahtunut, kun hän noin kuohuksissaan tulee? Nuorukainen läheni. Hänen kasvonsa olivat kuin palttina, huulet yhteenpuristetut ja silmistä näkyi silloin tällöin säkenöivä välähdys, vaikka hän katsoikin koko ajan suoraan suvannolle. Hän astui joukon ohi hattuaan kohottaen, mutta puoleen katsomatta.
Hän istuutui ja pyysi minuakin tekemään samoin, vaikka hän mielestäni katsoikin vähän surkuttelevasti ensin puhtaaseen tuoliinsa ja sitten lokaisiin ryysyihini. »Ja nyt», lausui hän, »jos teillä on jotain asiaa, niin pyydän teitä välttämään pitkiä puheita ja käymään heti käsiksi ytimeen. *Nec gemino bellum Trojanum orditur ab ovo* ymmärrättekö sitä?» kysyi hän katsoen terävästi silmiini.
Ainoastaan viimeisessä hädässä suostuisi hän kadottamaan sahanhoitajansa, joka viisitoista vuotta oli hoitanut Ryforsia, joka tunsi työväen, eikä koskaan tehnyt sille vääryyttä, vaikka aina katsoikin yhtiön parasta.
Iivana seisoi veikeänä, hymyili leveästi, makeasti, ryyppäili pullonsuusta ja katsoi koko ajan, hyvän tovin katsoikin Andreihin. Aikoi kai jotain iloisaa sanoa. A, entäs, alkoikin hän äkkiä ja hymyili: entäs, Andrei, arvaatkos, mihin minä?... Menossa mihin olen? Hän katsoi pullo kourassa ja hymyili yhä laajemmin.
Vihkiessä asetuin minä varta vasten seisomaan papin taakse, nähdäkseni, mitenkä hän kysymyksiin vastaisi ja tokko minua huomaisi. Mutta ei hän minua huomannut ja papille hän vastasi maahan katsoen. Kerran hän kuitenkin katsahti, kerran vain. Minä säpsähdin, mutta hän katsoikin pappiin eikä minuun, ja sitten katsahti hän sulhaseensa.
Kuningatar ei saattanut salata itseltänsä, että everstiluutnantti oli tehnyt johtopäätöksensä hyvin älykkäästi, hän katsoikin tähän sentähden melkein ihmetellen.
Olisi ollut mukavampi pitää nutun taskussa molemmat, mutta Martin saketissa olivat taskut takana. Ei se ollut mukavaa ... eikä kupeellakaan suoraan riippumassa ... remppasivat niin pahasti silloin edestakaisin. Parasta oli pitää niitä kellonvitjoissa, toisen vuoron toista... Siitä oli sitten sievä katsoa kelloaan. Ja sitten Martti katsoikin kelloaan... Onko yhdessä tornikellon kanssa?
Everstiluutnantti odotti hiukan levottomasti, mitä hänen rohkeutensa vaikuttaisi kuningattaressa, ja mitä siitä hänelle seuraisi. Kristiina katsoikin häntä pitkään, ensin vakavasti, sitten hymyillen, ja vihdoin purskahti hän sydämelliseen nauruun.