United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä se jo kiitää käänteleikse sujahtelee ruskaa. Vettä roiskuu. Pauhaa jymisten kuohuvat kivien kihot... Laskeupi pauhun ääni, pienenee aallot... Taas pauhaa koski jälessäpäin ja suvanto on edessä. Soutomies tarttuu airoihin, laskumies istahtaa. »Nythän se tulee Siitari, kovin korva», tuumi Jussi soutaessaan. »Siitarihan se on seuraava», arveli laskumies ja laitteli tupakkaa piippuun.
Siteet irtautuvat, voimat murtuvat, tahdot riitaantuvat, itsekkäät renkaat murenevat ketjuista ja lyömistään lyö ajan vasara vasten lain kuolleita muureja, jotka aitana ympäröivät kokonaisuutta. Puu on laho, nesteet ovat kuivuneet, myrsky tulee, oksat ryskivät tuulenpuuska! Ja jymisten sortuu vanha tammi, ja sen lankeemus on suuri. Vanha tammi oli Ruotsin valtakunta keväällä 1772.
Kaupungin korvat vasken räminällä Nyt huumaa, säistäin rummun pärrytystä, Niin että maa ja taivas yhteen ääneen Jymisten tuloamme ylistää! Yhdeksäs kohtaus. Caesarin leiri. 1 SOTAMIES. Jos meit' ei tunnin aikaan vaihdeta, Palata täytyy vahdistoon. On kuudan, Ja sanotaan, ett' toisell' alkaa valveell' Ottelu taas. 2 SOTAMIES. Kirottu päivä meille Tuo eilinen! ENOBARBUS. Yö, ole näkijäni!
Kaikkialla kuului: "cyklon, cyklon!" Laivalla pantiin kaikki kuntoon tuuliaispään vastaanottamiseksi, luukut pantiin kiinni, märssy- ja praamitangot otettiin alas. Ja nyt se tuli, mustana kuin yö! jymisten ja jylisten. Ilmanpainon edestä kallistui Alert kyljelleen melkein luukkuja myöten; joka silmänräpäys näytti siltä kuin mastot murtuisivat.
Samassa hyppäsi Kusti reen kuskipukille. Silloin helähtivät kulkuset, remahti aisakello ja reki lähti jymisten pakenemaan tielle. Kulkusten kilke levisi tyynessä aamuhämärässä raikkaaseen ilmaan, mutta kohta vaipui tuskin kuuluvaksi himinäksi, joka sekin vähitellen sammui.
Kuului siltä kuin olisi jokia joka suunnalla kuohunut. Pitkällisestä sateesta paisuivat lähteet vuorilla, jokaisesta vuorenonkalosta syöksyi vettä kuin vesisäiliöstä. Kaikki joet tulvivat yli äyräittensä. Yöllisten vaellustemme aikana tuntui juhlalliselta kuulla niiden möyryävän alhaalla laaksoissa, milloin ukkosena jymisten, milloin taas kuin vihasta karjuen.