United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulee siihen sitten hänen pikku poikansakin meille kättä pistämään.» »Mitäs sitä Heikille kuuluu? kysyy isäni.» »Sano, sano, kuuluuko sinulle mitä, kehoittelee isäntä.» »Mutta kun poika ei virka mitään, puhelee hänen isänsä hänen puolestaan:» »Kuuluuhan tälle paljonkin, se kun on nämä joulunpyhät itkenyt parhaan ystävänsä kuolemata.
Vaivais-, sairas- ja vankihuoneisin, jokaiseen kurjuuden turvapaikkaan, jossa turhamielinen, lyhytvaltainen ihminen ei ollut kiinnittänyt ovea ja sulkenut ulos henkeä, jätti hän siunauksensa ja opetti Scrooge'lle opetuksensa. Se oli pitkä yö, jos se oli ainoastaan yksi yö; mutta sitä Scrooge epäili, koska joulunpyhät kaikki näyttivät sulauneen siihen ajanjaksoon, jonka he viettivät yhdessä.
Ja että tässä oli harjoitus kysymyksessä, sen saivat tälläkin kertaa kokea, kun he joulunpyhät loikoivat merenrannalla Teistsaarien luona! Lakkaamatonta soutamista ... neljä-, viisikymmentä hajoitettu ympäri saaria tähyämään silliä olihan se kaunista joulunviettämistä! Mutta joulu oli joulu! tuumivat aa-vuonolaiset ja Rejer näki heidän kerta toisensa perästä horjuvan saarilla.
Kuulehan, elähän mene... Sano siellä, kun tapaat ne peltopyyt, että menevät vaan riihen alle, jos tahtovat joulujyviä noukkia... Kissa makaa tuvan uunilla joulunpyhät. Iloissaan lähti jänis mennä hippasemaan ja heitti kuperkeikan mennessään. Meneeköhän ne sinne? kysyi Heikki. Käyhän huomenna katsomassa, niin näet.
Hän ja Bruuno laskivat kilvan sekä päivät että tunnit, mitkä vielä olivat jäljellä ennen kotimatkaa, ja Helka kuunteli heidän puhettaan vähän surumielisenä. Tietysti joulu kaupungissakin tavallaan oli hauska tuumi hän mutta ettei se ollut sellainen kuin joulunpyhät kotona Kerttulassa, sen hän kyllä käsitti serkkujen innostuneista kertomuksista.
Olen toivonut, että sitä ennen löytäisimme jonkin suomalaisen uudispaikan; tuntuu oudolta olla joulunpyhät yksin." "Kyllä kaiketikin", myönsi Anttikin ajatellen asiaa, "mutta meneehän tuo sentään. Minä en välitä kirkonkelloista, en kynttilöistä, enkä papista, kun vain saisin selon siitä, missä isä ja äiti ovat.
Liisa ei tosin ollut mikään hellätunteinen nainen, mutta nämä kohtaukset tuottivat hänelle kuitenkin avioliittonsa ensi aikoina monta katkeraa kyyneltä. Mutta hän itki yksinäisyydessä, hän oli liian ylpeä salliakseen miehensä niitä huomata. Niin kuluivat joulunpyhät aivan kuin kaikki muutkin päivät, tohtorilla oli tavalliset vieraansa tai oli hän heidän luonaan ja Liisa istui yksinään kotona.
Pääsiäislauantai Ojamyllyllä. Joulunpyhät tulivat ja menivät. Ei puolella sanallakaan muistuttaneet Antti ja Liisa toisilleen, mitä mainittuna iltana niiden välillä oli puhuttu, ja kotielämä oli Ojamyllyllä juuri, niinkuin se oli ollut 24 vuotta; ei parempi eikä pahempi.
Josma sulle, kurja merimies, Kuvaella voisin ties: Sinä olet häilyvä Meren lainehilla, Sun on tiesi onneton, Ja meri hautasi!" Joulunpyhät vietettyämme Cardiffissa, otimme me kolme koljaripoikaa pestin erääsen suureen kolmikerroksiseen höyrylaivaan, joka meni Amerikaan Savanna-nimiseen merikaupunkiin. Se oli aika jättiläislaiva.