United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jouluaatto oli käsissä. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodin ihanaa päivää. Pienessä kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkylästä sijaiten, oli kahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heistä hänen nimensä oli Hedda tyynesti ja rauhallisesti hienoksi siistityssä keittiössä, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta.
Kun hän vain löytäisi jonkun hyvän, sopivan tytön... Mutta kaikista eniten huolettaa minua Lauri, jos nyt tässä sinulle kaikki huoleni kerron. Mikä hänen on? Sinä tiedät, se Hedda, jonka otimme orpona ja joka on ollut meillä kymmenvuotisesta saakka. Se sisäpiika. Niin, nyt olemme lähettäneet hänet pois. Ei suinkaan ?
Me innostuimme molemmat, sekä Emmi että minä, siihen määrään, että unohdimme tykkänään tuonnoisen pienen harmimme. Otto tarjosi minulle sitä paitse lainaan Hedda Gablerin, hän oli utelias kuulemaan, käsittäisinkö minä sen samalla tavalla kuin hän.
Roosa kysyi paljoko kello oli ja virkkoi sitten: "Onko sinulla nyt kaikki valmiina, jos pappilan nuori väki tänäkin vuonna tulisi tervehtimään minua jouluaattona?" "Niinpä niinkin", vastasi Hedda ja alkoi sytyttää kynttilöitä molemmissa huoneissa.
Onko hän täällä? Ei, ne muuten vaan. Ehkä saan muuttaa täällä tuvassa kuivaa ylleni. Olkaa hyvä, mutta tulkaa sitten ylös. Muutettuaan vaatteet meni Antero päärakennukseen. Mutta minne Lauri jäi? Niin, tässä on teille häneltä kirje. Hanna luki sen ja punastui ja pyyhki kyyneleen silmistään. Onko Hedda hyvinkin sairas? Kai hän on, koska Lauri kutsuu minua heti tulemaan ... voi, voi...
Mutta keittiö on miellyttävän lämmin, sen jälkeen kun siinä leivottiin." "Kunhan vaan siellä ei häkää liene?" "Eipä toki, pikku Roosaseni. Ehkä sinulle edeltäpuoliskahvi maistuisi, koska meillä nyt on juhlapyhä edessä?" "Kiitos, rakas Hedda. Minulle tekisi kuppi kahvia hyvää ja eiköhän sinullekin kaiken tämän joulupuuhan jälkeen. Ja olkoon meille nyt näin joulun sattuessa se ylellisyys sallittu."
Ennen pitkää aukesi taasen salin ovi. Hedda palasi siskonsa luo ja hänen edellään käveli nuori tyttö, kantaen kahvitarjointa. "Näetkö, Roosa", sanoi hän, "pikku Emma on tullut toivottamaan meille hauskaa juhlaa, vaikka hän eilen jo sai luvan olla poissa joulupäivinä. Ja ompa hän ollut minulle oikein hyväksi avuksi keittiössä." "Hyvää päivää, hyvää päivää, kiltti Emma!
"Näetkös, hyvä Roosa", sanoi Hedda, sitoessaan päähänsä parhaimman valkoisen myssynsä, "tiedät kyllä, että minä en halua jättää sinua, mutta en tahdo menetellä vastoin mieltäsi, koska itse lupasit serkulle, että minä tulisin.
Sellaista tyttöä kohtaan, joka tällä tavalla palkitsee meidät, hänen hyväntekijänsä, ei sinulla ole mitään velvollisuutta. On häneltä mitä mustinta kiittämättömyyttä ... jaha, nyt minä ymmärrän, mitä varten hän on ilmestynyt ja asettunut tänne. Hedda ei sitä tahdo, mutta minä tahdon. Pyydän, pappa, ettette häntä toista kertaa solvaa! Hedda on syytön, sanoi Hanna. Ja mistä sinä tiedät?
Hedda täti saisi pappilassa joululahjansa, mutta nuoret tahtoivat kaikin mokomin olla itse näkemässä kun Roosa täti avasi hänelle kuuluvat kääröt, sillä se tuotti heille verratonta huvia.