United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menestys ja siunaus asui torpparin matalassa majassa, samalla kuin rukous, ahkeruus, armeliaisuus ja tyytyväisyys siellä vallitsi. Mutta rikas isäntä söi jouluaattona liian paljon lihavata kinkkua ja rupesi siitä voimaan pahoin. Ilahuttaaksensa mieltään joi hän sitä enemmän olutta, mutta tuli yhä pahemmalle päälle.
Pieni prinssi muisti hämärästi opettajansa suuren ja salamoivan pään, josta häntä oli huomautettu jouluaattona kappelin salaperäisessä hämärässä; hänen mielikuvituksessansa, jota rva de Silvis oli kehittänyt kertomillansa saduilla, esiytyi Elysée jonakin sellaisena omituisena ilmiönä kuin jättiläinen Robistor tai taikuri Merliu.
Myöskin valtioneuvos keskeytti lukijatoimensa ja sanoi ystävällisesti setä Lasselle: Me kaksi, mehän istumme tässä aivan ilman lasia ja sikaria. Jouluaattona suonevat näin likisukulaiset ja ystävät ja minun rakkaat vieraani meille vanhoillekin pienen vapauden naisten seurassa. Eikö niin? No, kuuleppas Birger, tuo meille vähän punssia ja sikareja.
Tämä kirkas päivä peittyi pilveen iloisena jouluaattona. Koko päivän Laura oli viserrellyt ahkeraan kuin peipponen ja ollut kirkkaampi päivänsäde kuin koskaan ennen. Eikä illalla sytytetty joulukuusi kymmenine kynttilöineen ja kimaltelevine kulta- ja hopeakoristuksineen ollut niin säteilevä kuin Laura, joka istui salin sohvalle odottamaan lahjoja.
Minä tulen voittamaan kaikkien sydämet, vieläpä neiti Ebba Vesterlundinkin, taloudenhoitajattaren. Kippis nyt sen asian päälle ja jääkää hyvästi pariksi tunniksi! Ludvig otti lakkinsa, nyökkäsi iloisesti ja oli samassa hetkessä matkalla Leppäsuon kasvihuoneelle antamaan itse ohjeet mitä ihanimpaan kukkavihkoon, jonka Irene oli saapa jouluaattona.
Suomelle Kenpä tuon on kaiken tehnyt Ammattien valio Liekö totta vai valetta Runoni Voimasta Mietteitäni Tyytymättömät Paavin maallisen vallan loppu Miete Virsi jouluaattona Rikas neito Linnun laulu En laulamasta lakkaa Tanssissa ja iloseuroissa Työn arvosta Entisistä Rautalammin runoniekoista Seuratkoon sentähden tässä pari otetta Lönnrotin puheena olevasta kirjoituksesta.
Paul Emil eli Paavo Cajander syntyi jouluaattona 1846 joululahjaksi maalleen ja kansalleen. Kotonaan sai hän yksinkertaisen, mutta huolellisen hoidon ja kasvatuksen. Isä oli ankaranlainen ja oikeudestaan kiinnipitävä mies, lapsilleen hyvä ja oikeamielinen isä. Suurella kunnioituksella mainitsi häntä Paavo Cajander, vaikka paljoa ei ollut muistiin aikaisin kuolleesta isästä jäänytkään.
Näkyi kyllä, että tämä oli heistä ikävä pettymys, kun näin joutuivat erotetuiksi toisistansa jouluaattona, vieläpä juuri nyt, jolloin heidän pikku Elsansa paraiksi oli ennättänyt niin isoksi, että hän hyvin saattoi iloita kaikesta siitä ihanuudesta, mitä jouluilta oli myötänsä tuova. Kohisten kiiti juna täynnä väkeä lumivaippaan verhottujen seutujen halki.
Nuoruuden kevein askelin hän asteli kohti kotiaan, kohti rakkautta ja kohti tulevaisuutta, jonka taivas jouluaattona säteili kirkkaana ja sinisenä kuin sinikivi uskollisuuden sormuksessa hänen sormessaan. Kun Hedda kahdeksan tienoissa palasi ilosta loistavasta pappilasta, paloivat kynttilät, jotka hän kotona ennen lähtöään oli sytyttänyt, yhtä levollisesti kuin hänen lähtiessään.
Eräänä jouluaattona jokunen aika sitten nähtiin Helsingin suurimmalla kadulla vallitsevassa liikkeessä erään nuorenpuoleisen, tuskin kolmenkymmenvuotiaan herrasmiehen, milloin jalkasin, milloin vuokra-ajurilla, kulkevan puodista puotiin palaten jokaisesta melkein aina joku uusi käärö kädessään ja kiiruhtaen, sitä myöten kuin ostoksien luku eneni, jättämään ne sivumennen palvelijalle Seurahuoneeseen, jossa hän piti asuntoa.