United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Krabbe siirsi tuolinsa hänen vierelleen... »Lapsemme ne ovat meidän kuvamme», hän kuiskasi salavihkaa. »Kun maalari kuvaa toisen ihmisen, niin omaa henkeänsä hän siinä sittenkin pyrkii tuomaan esille ... hassua kyllä!» Hän nieleskeli kulauksittain teetään »itseään mies maalaa, työntäytyy vain toisen hahmoon...» »Mikä onni, ettei hän ole muotokuvamaalari», lohduttelihen Jakob mielessään.
Ja ollen kaunis ei se saata olla huono. Katso Marcus, tässä istuu sinun edessäsi Petroniuksen hahmoon ruumistunut hyve! Jos Aristides eläisi, niin hänen täytyisi tulla luokseni ja uhrata minulle sata minaa tästä lyhyestä puheestani hyveen kunniaksi." Mutta Vinitiukselle merkitsi nykyhetki enemmän kuin kaikki esitelmät hyveestä.
Tuskallisesti kuvautui hänen sielunsa silmäin eteen ennen niin eloisan Elvira S hjelm'in kuva, jota hän vertaili siihen huolten kalvamaan hahmoon, jonka kaltaiseksi hänen mielikuvituksensa nyt loi hänen. Kentiesi oleskeli Elvira nyt saman katon alla kuin hänkin vaikk'ei hänelle kuitenkaan ollut mahdollista lieventää hänen kohtaloansa, se kun oli kiinnitetty hänen halveksitun puolisonsa kohtaloon.
»Oletpa oikea houkkapää, Olivier», sanoi kuningas, »vaikka luuletkin olevasi viisas. Et huomaa, että syvimmän kavaluuden usein täytyy pukeutua yksinkertaisimman tyhmyyden hahmoon, samoinkuin miehuuskin joskus piiloittautuu nöyrän ujouden peitteen alle.
Vastoin omaa tahtoasi, tuntemattomien vaikuttimien ansaan takertuneena petit ihanteesi, suurimman rakkautesi; puit oman itsetietoisen olentosi salaperäisen irvikuvan hahmoon; kielsit koko entisen elämäsi, iäisyystoiveesi, kaikki, kaikki... Todenperäiseltä tuntuu kyllä taru, joka kertoo, että polttavan katumuskyynelen uurtama jälki ei milloinkaan poskeltasi poistunut.
Se sopii minulle, ajatteli Hannes, he valmistavat minulle tietä! Ja hän innostui kuuntelemaan toverinsa puheita. Kaikki tuo oli todellakin syntynyt aivan kuin häntä varten, avaamaan hänelle mahdollisuuksia. Hänen katseensa sattui kelmeän kuun hahmoon, joka laskevan auringon mukana näkyi keväisellä taivalla, ja sykäyttävä riemu täytti hetkeksi hänen rintansa.
Jollei Venus pukeudu jonkun Lygian tai edespä jonkun Euniken hahmoon ja jollei elämää kaunista taide, niin se sinänsä on mitätön ja apinan näköinen. Mutta Vaskiparta ei toteuta näitä ajatuksiansa, ehkäpä siksi, ettei tuossa runouden ja Idän satuvaltakunnassa ole sijaa petokselle, alhaisuudelle ja kuolemalle, ja hänessä on runoilijan ulkomuodon alla joutava kulhari, tyhmä ajuri ja älytön tyranni.
Hän katseli, katseli noitaa, luullen puolittain, että joku henki oli pukeutunut tämän hahmoon ja tullut häntä pilkkaamaan. "Kuinka?" kysyi Nevalainen. "Sinäkö hourit vai minä?" "Ei kumpikaan", vakuutti noita. "Varmasti jompikumpi, ja luulenpa melkein, että sinun järkesi on taistelun hyörinästä ja saamastasi kolauksesta vähän seonnut", arveli Sipo.