United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinkas siis, hyvät herrat, kääntyi esimies: tunnustamme siis syylliseksi ilman ryöstämisen aikomusta, eikä ole omaisuutta anastanut. Niinkö siis? Pietari Gerasimovitsh tyytyväisenä voittoonsa, suostui. Mutta ansaitsee armahdusta, lisäsi kauppias. Kaikki suostuivat, ainoastaan varusmestari vaati sanottavaksi: ei ole syyllinen. No niinhän tämä nyt onkin, selitti esimies, syyttömäksihän hän jääkin.
Ja hänen ärtyisyytensä tarttui esimieheen, joka tämän johdosta alkoi erittäin itsepintaisesti puolustamaan omaa vastakkaista kantaansa; mutta Pietari Gerasimovitsh puhui niin vakuuttavasti, että enemmistö yhtyi häneen, päättäen, ettei Maslova ollut ottanut osaa rahojen ja sormuksen anastamiseen ja että sormus oli hänelle lahjoitettu.
Oikeus poistuu päätöksen tekemistä varten, sanoi puheenjohtaja nousten seisaalleen. Kaikki nousivat hänen jälkeensä ja tuntien tyytyväisyyttä, kuten hyvän työn suorittamisesta, alkoivat mikä lähteä ulos, mikä liikkua salissa. Olemmepa, veliseni, päästäneet häpeällisen valheen, sanoi Pietari Gerasimovitsh tullen Nehljudofin luo, jolle esimies kertoi jotakin.
No sitten arvatenkin jälleen leppyi. Tuossa nyt on, ota, elä itke. Olihan se ihminen kuulema jättiläisen kokoinen, 12 tuumaa päälle 2 arsinan, painoihan se 8 puntaa. Ei siitä ole kysymys, keskeytti Pietari Gerasimovitsh, kysymys on siitä, hänkö yllytti ja pani alkuun koko asian vai palvelusväki? Mahdotonta oli hänen sitä yksin tehdä. Hänellä oli avain.
Sitä minäkin, lisäsi kauppias. Mutta pikemminkin on asianlaita semmoinen, että hänen tulonsa johdosta heräsi palvelijoissa rikoksen tuuma ja he käyttivät tilaisuutta hyväksensä, ja sitten sysäsivät syyn hänen niskoillensa. Pietari Gerasimovitsh puhui ärtyisesti.
Pietari Gerasimovitsh puheli joitakin sukkeluuksia puotipalvelijan kanssa ja he rupesivat jollekin nauramaan. Nehljudof vastasi lyhyesti hänelle tehtyihin kysymyksiin, eikä toivonut muuta kuin että hänet olisi jätetty rauhaan.
Tämä Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan häntä kärsinyt hänen tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja »kommuunisuutensa» vuoksi, kuten Nehljudofin sisar sanoi. Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin, hohotteli Pietari Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille. Ettekö osanneet välttää?
Pietari Gerasimovitsh ei herättänyt Nehljudofissa nyt mitään vihamielisiä tunteita tuttavallisuutensa ja naurunsa tähden.
Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistää vastaan, sanoen olevan päivän selvää, että kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei hänellä voinut olla tappamisen aikomustakaan. Mutta luinhan minä vastauksen, ennen kun meidän oli lähteminen huoneesta, puolusteli esimies itseänsä. Kukaan ei silloin mitään sanonut. Minä olin siihen aikaan ulkona, sanoi Pietari Gerasimovitsh.
En ajatellutkaan välttää, sanoi Nehljudof ankarasti ja haluttomasti. No, no, tuo nyt on sitä kansalaisurhoollisuutta. Odottakaas kun jäätte ruuatta ja kun vievät yörauhanne, kyllä tulee toinen ääni kelloon! sanoi Pietari Gerasimovitsh, vielä äänekkäämmin hohottaen.