United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuitenkin oli ollut kovalla, ennenkuin Pentti Esanpoika oli antanut luvan Elsalle vähimmälläkään tavalla ottaa osaa sairaan hoitoon, tai edes astua siihen huoneesen, jossa sairas kapteeni makasi. Vaan löytyi eräs asianhaara, joka matkaansaatti muutoksen hyväntahtoisen enon mielipiteessä, ja tämä kävi seuraavalla tavalla.
Mutta onhan totta, ette kelpaa antamaan tässä mitään arvostelua, sillä teidän velvollisuutenne olisi ollut pitää huolta, ettei hän turmele silmiänsä, mutta sen olitte unohtaneet. Kuitenkin olinhan unhottamaisillani kysyä, miten voitte tänään?" Kapteeni vakuutti, että hän voi paremmin kuin edellisinä päivinä. "Hyvä!" vastasi Pentti Esanpoika.
Pentti Esanpoika seisoi kauvan paikallansa ja antoi katseittensa viivähtää siinä ovessa, jonka kautta tuo lempeä olento oli kadonnut, meni sitten entiselle paikallensa ja mutisi itsekseen, katsellen kapteenia: "Olisi kenties parasta lapsikullan rauhalle, ett'ei hän ensinkään näkisi kapteenia, sillä kalpea kärsiminen herättää kenties helpommin niin turmeltumattomassa sydämessä lemmen uinailevan kipinän, kuin kukoistava terveys!
"Tehkäämme niin", vastasi Pentti Esanpoika. "Ja minä koetan toista annosta. Joll'ei se auta, silloin en tiedä mitään keinoa". Sill'aikaa kuin hän valmisti lääkettä, ilmoitti Jakobsson hänelle aikomuksensa lähteä kaupungille.
"Tahdonpa tehdä sinulle ja luonnolle mieliksi, Aake, vaan älä unohda herättää minua sairaan ensimäisistä levottomista liikkeistä", vastasi Pertti Esanpoika, ja meni ulos samasta ovesta, jonka kautta Elsa edellisenä iltana oli tullut ja kadonnut. Aake Berg ei ollut kauvan ollut yksinään sairaan kanssa, kun ulkomainen ovi huoneesen aukeni ja nainen astui sisään.
Vähän väliä loi Pentti Esanpoika silmäyksen Jakobsson'iin, nähdäkseen eikö tämäkin tullut samoihin huomioihin, vaan tämän ajatukset olivat kääntyneet aivan toiseen suuntaan, sillä hän ajatteli parasta keinoa päästä salamurhaajien jälille, ja koetti saada selville mahdollista syytä heidän hyökkäykseensä kapteenin kimppuun.
Tänne laski Jakobsson taakkansa ja Pentti Esanpoika astui tutkimaan ja sitomaan haavoja, ja tämän toimen kestäessä piti hän seuraavan yksinpuheen, jota läsnä-olevat jännitetyllä tarkkuudella kuuntelivat: "Alan päästä, sillä ihmisessä on pää kuitenkin pää-asia. Siinä oleva haava ei ole juuri vaarallinen, vaikka se on ollut vähällä halkaista aivot, mutta hyvä kallo kestää kovankin lyönnin.
Tämä Pentti Esanpoika, jota Jakobsson nimitti tohtoriksi, oli viidenkymmenen vuotias mies, mutta näytti hyvin kymmentä vuotta nuoremmalta. Hänen iloisissa, suopeissa kasvoissaan oli pysynyt jonkunlainen nuorekas juonne, ja veitikkamainen hymy, joka todisti erittäin onnellista luonnetta, kuvautui hänen huulillansa.
"Minä olen niin levoton, niin levoton!" Pentti Esanpoika katseli hetken teeskentelemättömällä mielihyvällä kaunista tyttöä, meni sitten hänen luoksensa ja vastasi, ottaen hellästi tytön toisen käden käsiinsä: "Sinä täällä rakas lapseni! Sellaiset verennäöt eivät todellakaan ole sinua varten! Sitä paitsi toivon mitä parasta sairaasta.
Vaikka hän vastenmielisesti vastusti kuningatarta, katsoi hän kuitenkin itsensä pakoitetuksi kieltämään hänen tarjouksensa. Hän luuli näet varmuudella voivansa päättää, että rehellinen Pentti Esanpoika tulisi kovin pahoilleen, jos henkilääkäri sekaantuisi asiaan, samoin kuin hän huomasi, että suurta vääryyttä tapahtuisi sen kautta Pentti Esanpojalle.