United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kustaava varovasti avasi peukalollaan kirjekuoren kulmaa, aukasi enemmän, kunnes kirje alkoi liikkua, vielä vähäsen repäsi kuoren paperia ja kirje irtausi. Kun ei nyt vaan olisi tullut tehtyä mitään tyhmyyttä, hän ajatteli, mutta ei malttanut olla avaamatta kirjettä levälleen. Oli siinä sivun verran rakasta töherrystä.
Hän liikutti hitaasti päätänsä, avaamatta silmiään, ja hymyili sitte. "Setä Tuomo, sanokaa edes yksi sana minulle. Tunnetteko minua? Minä olen teidän pikku Edvardinne, jota olette niin usein polvillanne kiikutelleet." "Mitä Edvardko?" kuului heikko ääni. "Kyllä minä tunnen." Tuomo avasi silmänsä. Hänen katseensa oli alussa sekava, ja ikään kuin peljäten kiintyi se Edvardin muotoon.
Minä näen, mitä hän tarkoittaa: se veijari tahtoisi maksaa minulle nuot sata écu'täni kukkaroansa avaamatta... Kahdeksas kohtaus. Ah! don Bazil, te tulette antamaan Rosinalle hänen soitantotuntiansa? BAZIL. Sen on kaikkein vähemmin kiiru. BARTHOLO. Minä kävin teidän luonanne, mutta en tavannut teitä. BAZIL. Minä olin lähtenyt ulos teidän asioittenne vuoksi.
Kuitenkaan ei tästä tulisi sellainen historiallinen tutkimus, jommoisena tätä alaa tavallisesti meillä harjoitetaan, nimittäin tuollainen kolkon outo, tomuinen, haparoiva ja paksu kokoelma, joista Ranskan akatemia pitää ja joita se vuosittain palkitsee niitä ensinkään avaamatta, ja joiden kansilehdelle voisi kirjoittaa: ulkonaisesti käytettäväksi, kuten apteekin sinisten pullojen nimilipuissa luemme.
Kun Vanloo pisti kirjeen avaamatta taskuunsa, lisäsi palvelija: Kirje on tärkeä: se koskee kahden ihmisen henkeä... Vanloo pysähtyi ja luki kattolampun valossa Eerikin kirjoittamat rivit. Hänen kasvoilleen levisi kuolemankalpeus, ja kun hän vihdoin päästi kätensä koneellisesti vaipumaan alas, oli hänen katseensa aivan muuttunut.
Tosin hän yhä edelleen toisinaan arveli, että "nuo papit ovat niin ikäviä", mutta niin pian kuin aika myönsi, tuli hän mukaan ja istui kuunnellen, kertaakaan avaamatta suutaan tehdäkseen kysymyksiä tai huomautuksia.
Ja kuitenkin oli vielä avaamatta useita kirjeitä, joiden joukossa kaksi isoa, komeilla sineteillä lukittua. Linnén uteliaisuus heräsi taas. Olenhan luonnontutkija, laski hän leikkiä; enkä kuitenkaan voi kaikilla tiedoillani loihtia yhtä halpaa talikynttilää esiin! Riikka pane tuli takkaan; minä tahdon nähdä, mitä nämä kirjeet sisältävät.
"Veli Starck, voi! tyyntykää; kuolettehan ilosta!" "Lapseni", hän vastasi, "surukaan ei tapa, koska minä vielä elän. Voi! kuinka olen kärsinyt! Kahdeksan-toista vuotta! Kahdeksan-toista vuotta olen ihmisiä paennut ja kärsinyt äänetönnä, koston hetkeä vaan varroten, voimatta mitään maani hyväksi, avaamatta sydäntäni kellekkään ... ei edes hänelle!" "Bern'in nuorelle tyttärelle?"
Nuori pulska poika, varakkaan talon perillinen, semmoinen on jotakin suurta nuoren piikatytön mielestä; jos semmoinen ihailtava sankari kolkuttaa aitan ovea, olisipa hulluutta olla avaamatta.
Nämä valmistamattomat voimistelijat "tekivät työtä" säännöllisesti, huuliaan avaamatta, juurikuin vapaa-ehtoiset tarkk'ampujat paraatissa. Uusi huvitus julkaistiin illaksi, mutta minä en ollut siinä. Nuo aina yhtäläiset, alinomaiset vehkeet, kyllästyttivät minua. Uusi sanomalehti, kilpailija Ocean Timelle, oli pantu toimeen, mutta tänä iltana ne olivat yksimieliset.