United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomen kansa on verellänsä ja hengellänsä puolustanut tätä kallista maatansa ja omaa itseänsä; se on myös sen kautta ollut lujana muurina Ruotsalaisille ja heidän kansallisuudellensa. Tämä sama vähäinen kansa on, kaikissa kärsimyksissänsä, tähän asti miehuullisesti sotinut sanalla, auralla ja miekalla, ja sillä tavoin voimiansa ja taitoansa myöten täyttänyt kutsumustansa ihmiskunnassa.
Tämäkään ei väistynyt koskaan tieltänsä. Ja kun hän sitten, lisäsi Sprengtport hiljaisella surumielisyydellä, takomallansa auralla kääntää vanhan nurmen, silloin ne ehkä kivittävät hänet kuoliaaksi, jotka eivät häntä ymmärrä. Rouva pyyhki kyyneleensä, ajatellessaan että hänen pienokaisensa vielä oli niin kaukana tästä hirveästä tulevaisuudesta eikä ehkä saisi koskaan sitä kokeakaan.
"Te olette", vastasi keisari, "lain mukaan kaikki kuolemaan vikapäät; te saatte pitää henkenne, mutta minä teen teidät kykenemättömiksi harjoittamaan uusia rikoksia." Milano sitte hävitettiin perin pohjin, ainoastaan kirkot säästettiin; revittyjen rakennusten soraläjät vielä auralla tasoitettiin ja asujamet jaettiin neljään eri paikkaan.
Kaiken ikänsä oli hän toisen karjaa paimentanut, toisen hevosta ajanut, toisen auralla toisen peltoja kyntänyt. Toisen kaskia oli hän hakannut, toisen paloja viertänyt. Toisten pelloilla olivat hänen kaivamansa ojat, satasyliset.
Vaan pois sotasoihdun sä sammutit, Elämää opit rauhaisaa: Sä auralla pelloksi perkailit Heti maatasi viljavaa. Ja kunnahan rinteellä helle saa Rypäleesi jo hehkumaan; Sen nestettä maistaen, kaiuttaa Runoniekkasi kanneltaan. Ja pustalta pustalle hurmaavat Säveleet tulistuttain saa Vaan kauvaksi kiirivi kaiunnat Ihastuttaen maailmaa.
Jaakko ja Muttila viipyivät kauan. Auralla ja Johanneksella oli kyllin aikaa keskustella. Onko teillä lasta? kysyi Johannes. Ei, vastasi Aura. En minä tahdo. Hänen kanssaan? ajatteli Johannes. Mutta hän oli kyllin hienotunteinen jättääkseen sen sanomatta. Kuitenkin oli kuin olisi Aura arvannut, mitä hän mietti tällä hetkellä. Sinä et pidä hänestä? hän kysyi. Kenestä? Muttilasta?
Se on hänen kanssaan haudan toisella puolella, mutta meillä ei täällä eläessämme ole muuta neuvoa kuin noudattaa Jumalan kymmeniä käskyjä, mikäli voimme, rauhan aikana lapiolla ja auralla, sodassa kiväärillä ja miekalla, mutta aina maallisen lain ja kuninkaan käskyjen mukaan.
Kuitenkin hän oli muodostunut Johanneksen elämässä tekijäksi, jonka vaikutus tuntui kauas, tännekin, vieraille maille ja vieraiden ihmisten keskuuteen. Aura ei ollut kaunis, mutta hyvännäköinen. Auralla oli harmaansiniset silmät ja luja, luottava kädenlyönti. Aura ei koskaan vaivojaan vaikerrellut eikä tuonut torille yksityisiä huoliaan.
Auralla on jo vuosimääriä kynnetty sitä maata, joka ennen oli Sjövikin linnanpihana. Merta lähinnä oleva osa maatilaa oli kuusitoista sataluvun keskipalkoilla metsänä, jossa ainoastaan paikoittain oli raivattu alaa uudisviljelyksille. Metsän läpi kulki tie herraskartanon satamaan.
Tytär hänellä tosin vielä oli, mutta sekin jo kihloissa. Mitä tekisi hän yksin ulkomailla? Eikö ollut uljaampi katsoa kohtaloa silmiin ja peittyä lepoon saman turpeen alle, jonka puolesta hänen esi-isänsä olivat auralla, miekalla ja mietteellä sotineet? Parooni Manfelt oli vanha mies. Hän kysyi Jaanan nimeä eikä sittenkään, vaikka Jaana sanoi sen, muistanut koskaan kuulleensa sitä.