United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pitkin rintavarustusta, joka ympäröi arenan ja jolta tuolirivit asteettain kohosivat, oli gladiaattorien voimalauseita ja freskomaalauksia, jotka kuvasivat taisteluja, joita varten teatteri oli rakennettu. Rakennuksessa oli joka paikassa näkymättömiä putkia, joista päivän kuumimmillaan ollessa pirskotettiin katselijoihin kylmää, viillyttävää vettä.
Seuraavassa silmänräpäyksessä heitettiin tuo kuolettava verkko hänen ympärilleen; hän ponnisteli turhaan irti päästäkseen, ja yhä uudelleen ja uudelleen kolmikärjen terävät piikit lävistivät hänen ruumiinsa. Verkon silmukoista tihkui jo verta, joka valui arenan hiekalle. Hän laski aseensa antautumisen merkiksi.
Kun hän huomasi arenan tyhjäksi, rupesi hän taivaansinisillä silmillään, jotka olivat viattomat kuin lapsen, katselemaan ympärilleen, vuoroin yleisöön, vuoroin Caesariin, vuoroin cuniculumien ristikkoihin, joista hän odotti pyöveleitään.
Hän pyörähtää päin niinkuin hämmästyneenä, niinkuin kysyen, mitä se hevosineen häneltä tahtoo, mutta ei koukista niskaansa eikä ojenna sarviaan saa uuden piston uudelta pikadorilta ja tekee samoin näkee kohta koko lauman päälleen käyvän ja pakenee. Juoksee ympäri arenan, etsii ulos pääsyä, mutta ei löydä, sillä portti on kiinni yrittää hypätä yli aitauksen, mutta ei ylety. Pelkuri!
Kun koirat näkivät mahtavat pedot, hiipivät ne hiljaa ulisten arenan vastaiseen päähän, mutta jalopeurat astuivat arenalle juhlallisina, hallavina, kaulalla suuret, tuuheat harjat. Itse Caesar käänsi niihin ikävystyneet kasvonsa ja vei smaragdin silmilleen, jotta paremmin näkisi.
Leijona oli kauan nähnyt nälkää; mutta ei hän osottanut semmoista raivoutta kuin tiikeri. Hän juoksi vitkalleen arenan poikki ja kokonaan ympäri sitä, niinkuin olisi hän etsinyt jotakin pääsöpaikkaa.
Sallustus huoahti äänekkäästi mutta mahanytkähdykset keskeyttivät sen äkkiä. »Ota vielä malja lisää», vapautettu sanoi. »Se oli liian kylmä ajatus; mutta kuinka kylmää Glaukuksella nyt lieneekään! Sulje huomenna talo ei kukaan saa mennä ulos! Ei kukaan minun väestäni saa olla huomenna arenan leikkejä kunnioittamassa. Ei kukaan!» »Kulaus tätä falernolaista suru vallan sortaa sinut.
Jättiläinen räpytteli silmiään, sillä nähtävästi arenan valo häikäisi häntä. Sitten hän asteli keskelle arenaa ja katseli ympärilleen, ikäänkuin hän olisi tahtonut tarkastaa, mikä häntä täällä oikeastaan kohtaa. Kaikki augustianit ja suurin osa katselijoita tiesi, että tämä mies oli tappanut Crotonin. Hänen ilmestyessään näyttämölle alkoi kaikilta riveiltä kuulua mutinaa.
Hän siunasi heidän verensä, heidän tuskansa, heidän runnellut, kuolleet ruumiinsa ja heidän henkensä, joka arenan veriseltä hiekalta liiti korkeuteen. Muutamat nostivat silmänsä apostolin puoleen, ja kun he näkivät ristin merkin, kirkastuivat heidän kasvonsa.
Se vain pelkäsi, etteivät kärsimykset lainkaan vastaisi häijyjen ihmisten rikosmäärää. Aurinko oli jo noussut korkealle ja sen säteet tunkivat purppuraisen "velariumin" läpi, täyttäen arenan verisellä valolla. Hiekka kävi tulenkarvaiseksi, ja sekä ihmisten kasvot että tyhjä arena, jonka ihmisten tuska ja petojen saaliinhimo pian oli täyttävä, olivat hirvittävän näköiset.