United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Pitäkää omat miehenne kurissa, kyllä minä väestäni vastaan», tiuskasi yliprovossi. Crawford'in kielen päässä näytti pyörivän vihainen vastaus; mutta asiaa tarkemmin mietittyään hän kääntyi äkisti selin Tristan'iin, pyysi Orleans'in herttuaa sekä Dunoista yhtä kummallekin puolellensa ratsastamaan, kumarsi jäähyväisiksi kreivittärille, ja sanoi Qventin'ille: »Jumala suojelkoon sinua, poikaseni!
Maanpakoon tuosta tuomittuna, tuli Hän liedellen' ja kurkkuns' oikoi mulle; Ma otin hänet vastaan, päällikkyydest' Osalliseksi tein, ja hänen mieltään Kaikessa noudin; tarkoituksihinsa Valita sai hän väestäni parhaat Ja tuoreimmat; häntä palvelin ma; Hänt' autoin saamaan mainetta; mut itse Sen kaiken vei hän, vahingostanipa Jo ylpeilikin; hänen palvelijaltaan Lopulta näytin, enkä vertaiselta; Ja armollaan mua palkitsi hän niinkuin Mitäkin palkkalaista.
*Mazarino*. Hyi, sitte minä en enää huoli olla rosvona teidän kanssanne. *Gonzalov*. En minäkään. Mutta tuossapa tulee Rinaldo. Mitä minä näen? Kuka minun väestäni uskaltaa ryöstää mitään kerjäläispojalta? *Kaarle Moor*. Musta Joonas se sitä tekee. Jos sinä sitä sallit, kapteeni, en minä enää huoli olla rosvojoukon palveluksessa. Minä olen rosvo ja teen siis, mitä tahdon.
PALVELIJA. Armollinen neiti, herttua Orsinon nuori herraspoika on nyt täällä. Työllä ja vaivalla sain hänet palaamaan. Hän odottaa teidän armonne käskyjä. OLIVIA. Tulen heti. Missä on Topias serkku? Laita, että jotkut väestäni pitävät hänestä tarkkaa vaaria. En puolista myötäjäisistäni soisi hänelle mitään pahaa tapahtuvan. MALVOLIO. Oh hoo! Joko nyt tulette likelle?
Kukaan ei ole niin vallankumouksellisten ja pettäjäin ympäröimänä kuin juuri Jumala... Se vastaus ei kelpaa, parahin Lejonborg. Minä vastaan väestäni, selitti viimemainittu ylpeällä katsella; ennemmin ryhtyvät sammakot taisteluun aurinkoa vastaan kuin minun palvelijani olisivat minulle tottelemattomat... Sitä he eivät koskaan uskaltaisi.
Te, armollinen herra? Niin, tai ainakin on minulla epäluuloja. He olivat, toinen Vaugirard'in kadulla N:o 25 ja toinen La Harpe'n kadulla N:o 75. Teidän ylhäisyytenne, tahdotteko, että otatan kiini heidät molemmat? Se on kai liian myöhäistä, he ovat luistaneet tiehensä. Vaikka niinkin, mutta voipihan ottaa täyden selon asiasta. Ottakaa kymmenen miestä väestäni ja tarkastakaa kumpikin talo.
»Olen, olen, mutta jumalten kiitos, olin unenhorroksissa ja minun tarvitsi vain kääntää kylkeä vaipuakseni syvään uneen.» »Gladiaattorit ovat jo kauan otelleet.» »Niitä kurjia! Eikä kukaan minun väestäni ole mennyt näytäntöä katsomaan?» »Varmastikaan ei; käskysi olivat selvät.» »Hyvä on. Olisipa tämäkin päivä jo ohi! Mikä kirje on tuolla pöydällä?» »Tuo!
Kulku-puhe varmaan sanoi hänen olevan kireen vaatimuksissaan, mutta hänen palvelustansa pidettiin kuitenkin paraampien joukossa toisten rinnalla. Minun piti saaman kaksikymmentä riksiä ja liina housut vuodessa palkaksi. Tämä tärkeä asia ja ne hyvät lauseet, kuin olin kuullut tulevasta haltia väestäni, tekivät minun nykyisessä tilassa kovin iloiseksi.
OLIVIA. Herttuan lähettiläs, eikö niin? MARIA. En tiedä, neiti; se on kaunis nuori mies, mukana loistava seurue. OLIVIA. Kuka väestäni häntä siellä pidättää? MARIA. Herra Topias, sukulaisenne. OLIVIA. Toimita hänet pois sieltä, kuuletko; hän ei puhu muuta kuin hullutuksia. Hyi koko miestä! Jos viesti on herttuan, niin olen sairas tai kotoa poissa, kumpi hyvänsä, kun vaan pääsen heistä.
He tulivat lauantaina ja minä pyysin, etteivät he sunnuntaina taistelisi, ja siihen he suostuivat. Maanantaiaamuna he alkoivat taistelun päivän valetessa ja ampuivat kaikin voimin, polttivat kaupungin ja hajoittivat meidät. He tappoivat kuusikymmentä miestä minun väestäni, ja ottivat vangiksi lapsia, vaimoja ja miehiä.