United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumala, Vapahtajamme, juuri rauhan antaa sairaille ja väsyneille, jommoisia me olemme", sanoi Anders, "ja suurin onni on saada rauhassa kuolla". "Niin sanoi hänkin, Tore, mieheni", vastasi Marit. "Hän oli varmaankin hyvä ja lempeä mies", sanoi Anders. "Niin hän oli liian hyvä", vastasi Marit. "Mutta kerran hän erehtyi ja se oli kun otti minut vaimoksensa. Sitä erehdystä hän saikin maksaa".
"Oletko nyt taas ulkona kuleksimassa, Anders?" huusi eräs ääni tienvarrelta, ja siellä seisoi vanha kerjäläis-akka ja katseli heitä. "
Anders punastui vihasta. "Tahdon ilmoittaa sinulle, Marit, ett'ei haukkumiset sinua yhtään hyödytä. Tätä ei nyt käy muuttaminen; mitä sinä siis tahdot?"
Eli oli käynyt kalman kalpeaksi ja vieraat seisoivat kuin kivettyneinä katsomassa toinen toistansa. Viimein astui Anders esiin, lausuen vapisevalla äänellä: "Ei ole mitään kätkettyä, jok'ei ilmiin tule, mutta Jumala pelastakoon meitä kaikkia pahasta. Veisatkaamme virsi yhdessä". Ja nyt lauloivat virren, mutta eivät löytäneet siitä oikeaa iloa.
Myrsky teki taas rynnäkön katonmalkoja vasten. Taas katsoi hän ulos; tuiskusi yli koko saaren. "Kaikki sillit taas hajaantuneet mereen ... luullakseni yritämme liikkeelle!" lisäsi hän päättävästi. "Olisi häpeä, jos me viruisimme täällä kaikkine tarpeellisine aseinemme ja antaisimme seudun suuren siunauksen mennä jälleen mereen! No, Anders?" Anders oli halukas. "Minä tulen mukaan, isä!" sanoi Jan.
Pian kaikki oli valmiina, Anders makasi hyvässä pehmeässä sängyssä, Marit istui hänen vieressään. Lamppu paloi pään-aluksen puolella ja Eli seisoi vieressä. Kauan aikaa ei puhuttu mitään, mutta viimein Marit sanoi: "sinun täytyy kaiketi lähteä kotia jälleen, minä hoidan sairasta". Eli seisoi epäillen, mutta valmisti itseänsä sitten matkalle.
Hän aikoi ruveta kutomaan, vaan kätensä ei kyennyt sukkulan heittämiseen. Anders makasi kuoleman kielissä, tämä soi hänen korvissansa mihinkä vaan meni. Hän kuolee nälkään jos hän ei apua saa. Marit istui penkille, kaikki muistot heräsivät ja kulkivat hänen ohitsensa siitä ajasta asti kun hän vuorella istui ja näki höyrylaivan lähtevän pois.
»Mutta nyt teenne ihan jäähtyy, herra Berven.» »Kiitoksia paljon, rouva; juon sitä mieluimmin kylmänä, tiedätkö, onko siellä suuria metsiä, jotka aiotaan myydä Anders Etnedalin pesän laskuun; niihin tekisi mieleni päästä käsiksi, näetkös. Siellä päin asuu näppärä metsäntuntija, yksi isäni entisiä lukijoita, jolta kyllä saan tarkempia tietoja.»
Ei liene perätöntä, että pari henkeä oli lapasellaan pyyhkinyt kyyneleitä silmistään, nähdessään sen kaikesta houkutuksesta huolimattoman katseen, jolla Rejer pysyi lujana päätöksessään. Siinä ei auttanut mikään! Juhl-poikaa täytyi totella ja he saivat lohduttaa itseään kirjeellä rouvalle; vaan kotiin joutaminen oli heistä raskasta! "Kuules, Anders!
"Parempi myöhään kuin ei koskaan", vastasi Anders, "ja jos elämääni voisin uudestaan elää, niin" "Niin silloin menettelisit toisin, arvelet kai?