United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !


Viitat ja puut kiitivät kuunvalossa ohitse tien kummallakin puolen ja reki hetkahteli silloin tällöin syvennyspaikoissa tai kun sattui jääpalanen eteen... »Nyt olemme Rolstadissa, Letta ei ole kuin puolisen peninkulmaa jäljellä!» »Vai niin»... »Onko sinun mukava istua? Eikö tunnu ahtaalta?» »Ei, kiitosLetta siirtyi vain vielä kauemma. »Aioin todella olla huomaavainen sinua kohtaan, Letta

Sillä aikaa kuin kaunis Katri näin oli toimittamassa mitä isänsä oli määrännyt, ja kuin kunnon vanha hanskuri kiireesti puki päällensä, suoriutuen matkalle, kuului yht'-äkkiä lähenevä hevosenkavioin kopina heidän ahtaalta kadultansa.

Itsensä tunsi hän niin mitättömäksi tuon Jumalan valitun edessä. Viion leskikin istui hetken ääneti ajatellen, miten Jumala oli ohjaillut hänen elämäänsä joka kohdassa. Hän tahtoi Nikkilän emännällekin sen näyttää. »Kun Viio hukkui, näytti minusta elämä kamalalta. Näytti kerrassaan mustalta ja ahtaalta avara maailma.

"Ja kun olet löytänyt Adalgotin ja asut hänen kanssaan synkkien talojen pienissä kammioissa kapeiden katujen varsilla ja kun kaikki teistä tuntuu liian pieneltä, liian tukahduttavalta ja liian ahtaalta niin muistelkaa lapsuudenpäiviänne täällä korkealla Iffingillä. "Se virkistää teitä kuin raitis vuori-ilma."

Luultu tie, jota hän osoitti, oli epäilemättä joku hietainen ura vuoressa, joka näytti ahtaalta ja kapealta etäälle, mutta leveni ja kävi epäselväksi likempää katsoen. Vanhuksen sydämen viinistä ja kestityksestä lämmettyä alkoi hän kertoa meille historiata eräästä aarteesta, jonka tuo Maurilainen kuningas sotaretken aikana oli jälkeensä jättänyt.

Hänestä rupesi todellakin tuntumaan kodin käskewä ja kutsuwa woima liian rasittawalta ja ahtaalta, ja lempeän waimonsa oikeutetut muistutukset elämän welwollisuuksista rupesiwat hänen mielestään tuntumaan pelkiltä parjaamisilta, semminkin kun ei waimonsa hänen korkeammista siwistyspyrinnöistänsä muka mitään ymmärtänyt.

Täällä sisällä tuntuu liian ahtaalta. Jaako ... älä! Laske minut!... Minä en uskalla, en! Pelkäätkö sinä? Ei sinun tarvitse huolehtia! Kyllä minä ne asiat selvitän... Jo tänään pyydän minä sinua äidiltäsi. Ei, ei!... Se ei saa tapahtua, ei saa! Ei millään muotoa. Johanna, tyynny! Jaako ... ei vielä ... ei nyt ... ei tänään vielä... Minun täytyy, ... Johanna.

Meitä on niin monta, että täällä surisee kuten mehiläispesässä, kun olemme kaikki koossa, mutta täällä Kerttulassa on niin hyvää tilaa, ettei milloinkaan tunnu ahtaalta. "Missä sydän antaa tilaa, löytyy kyllä makuusijaa", sanoo täti, vaikka hänellä olisi kuinkakin monta majoitettavaa, eikä hän myöskään näytä rasittuneelta, vaikka me miten hääräisimme ja teuhaisimme hänen ympärillään.

Uhmaava tarmo hallitsi hänen rypyttömällä otsallaan, ja sinisissä silmissä piili jotakin vanhan surun tapaista. Hänellä oli yllään harmaa takki, joka näytti hartioista liian ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen villapaita, jossa oli rikkinäiset poimut ja helmiäisnappirivi.

Erittäinkin miellyttivät häntä työt puutarhassa, jossa paikottain vieläkin vihreät puut muistuttivat kesäisiä päiviä. Joskus meni hän myös rantaan ja seisoi siellä syystuulessa, hengittäen rintansa täyteen raitista ilmaa; tuntui kuitenkin väliin niin kummallisen ahtaalta tuolla sisällä noissa alituisissa taloustoimissa. Ja kesävieraiden lähdettyä oli joskus myös tuntunut niin tyhjältä.