Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Muu joukko hälveni ympäriltäni, jäin siihen ypö yksin. Ei hän minua enää muistele, ei minua eikä Anttia eikä koko meidän pikku maailmaamme täällä, ajattelin itsekseni, ja tunsin samalla, että minä en häntä ikinä unhottaisi. Ja kuitenkin olivat tunteeni häntä kohtaan hyvin sekoitetut. Olin iloinen ja kiitollinen siitä että hän läksi, mutta yhtä kaikki häntä ikävöitsin ja kaipasin.
"Ohoh lapseni", lopetti hän sitten usein puheensa, "otapa huomataksesi, piileehän sinussakin erakko: ken tahtoo elää hyvää elämätä, sen pitää olla ypö yksinään, ei suvaita ketään eikä keltään mitäkään toivoa. Tiedätkös, kuka on rikas? Joka ei kaipaa muuta kuin mitä hänellä itsestään on. Ja kuka on köyhä? Joka vieraalta odottaa sitä, mikä hänen omaansa on.
Täällä ei ole ketään muita kuin neiti Asta. Menenkö etsimään Ritaa? Ja noutamaan tänne? Tekö olette nostaneet tuon lipun? Minä. Rouva Rita käski. Sitä varten minä tänne tulin. Ja ensi yönä te lähdette matkalle? Niin. Ensi yönä minä lähden todenteolla. Ja olette turvanneet itsellenne hyvää seuraa matkalle, arvaan ma. Minä matkustan yksinäni. Yksinänne? Ypö yksin. Vai niin? Ja jäänkin yksikseni.
"Mutta ellen sittenkään ota totellakseni käskyjänne, hyvä herra luutnantti mitä siinä tapauksessa aikonette tehdä?" intti kapteeni Stålsköld. "Siinä tapauksessa aion käyttää väkivaltaa." "Olette kai sitä mielipidettä, ett'en ypö yksin voi kestää teitä kaikkia vastaan?" kyseli kapteeni yhä.
Yksinään, ypö yksin, miljoonien kanssaihmistensä keskellä hän kävi taisteluaan. Mielisairaalaan joutumisen pelon ja totuuden- ja oikeudenrakkautensa repelemänä hän riippui lujasti kiinni oikeudessa ja totuudessa. Mutta niin yksinään hän oli, ettei uskaltanut luottaa edes minuun. Hän oli ottanut opetuksesta vaaria, liiaksikin. Mutta pian selvisi asian oikea laita. Eräänä päivänä piispa katosi.
Käännyin hämmästyneenä katsomaan, kuka puhutteli minua, sillä minähän olin luullut olevani ypö yksin aavikolla. Mutta minä en nähnyt ketään. Kuka olet? kysyin. En näe sinua. Mutta syy, miksi pysähdyin, on se, että tie päättyi tähän ja yö yllätti minut. Näit kuitenkin pyhän kaupungin tornien taivaanrannalta leimuavan? Kyllä, ja tunnustan suoraan, että olin sitä kohden kulkemassa.
Yksin ja ypö yksin loppuun saakka. Ikinä ei hän enää saisi yhtään ystävää, ikinä ei hän enää voisi levollisesti katsoa kenenkään ihmisen silmiin, kun toveritkin olivat kauhuissaan kääntyneet hänestä pois. Kauhuissaan, kuten lemmittykin oli tehnyt, sillä nyt hän ymmärsi, miksi Helena oli hänen edessään piilottunut ja häntä paennut.
Mut katso, sielu ypö yksinäinen nyt meitä tuolta kiinteästi katsoo; lyhimmän meille näyttäköön hän tiemme.» Päin käytiin. Sielu oi lombardialainen, kuink' oli ryhtis ylväs ynnä korska ja silmänluontis arvokas ja tyyni! Sanonut ei hän ensin mitään, antoi vain tulla meidän, katsoi vain ja katsoi kuin korven jalopeura, kun se lepää.
"Leonore", lausui hän kumartuen ylitseni, "otaksukaamme, että me molemmat ypö yksin olisimme tässä vanhassa kauppahuoneessa, eikä meillä olisi mitään tekemistä kaikkein noitten kanssa " hän osoitti sormillaan toisia huoneita.
Ja kuitenkin oli hänellä vielä säästössä kovan onnen viimeinen isku. Hänen äitinsä kuoli. Pois temmattiin häneltä ainoa tuki ja ystävä. Nyt hän oli viskattu ypö yksin kylmän maailman hartioille. Ei ollut hänellä ketään, jolle olisi edes suruaan vuodattanut, ei yksikään ihminen hänestä välittänyt, ei kukaan kysynyt, oliko häntä vai ei. Hän itki ja huusi. Ei huolinut ruokaa eikä juomaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät