United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en ole vielä lopettanut mitä minulla on sanottavaa. Sallikaa minun kysyä, asuuko Mrs Huhu tässä kylässä?" "Mrs Huhu! Ah, minä ymmärrän. Tietysti; missä vaan naisella on kieli, siellä Mrs Huhulla on koti."
Kunniallinen kauppiaan tytär hän oli, ei enempää eikä vähempää, mikäli minä ymmärrän, ja minusta tuntuu, että hänen olisi pitänyt siihen tyytyä, kun oli leipäkin loppuiäksi tiedossa.
"Eilen illalla, kirjoitti hän, kun me molemmat ääneti odotimme Asjaa, minä lopullisesti tulin siihen vakuutukseen, että ero oli välttämätöin. On olemassa ennakkoluuloja, joita minä pidän arvossa; minä ymmärrän, että teidän on mahdotointa mennä naimiseen Asjan kanssa. Hän on kertonut minulle kaikki; hänen rauhallisuutensa tähden minun on täytynyt suostua hänen alituisiin, hartaisiin pyyntöihinsä."
Sääli tahtoi juurtua hänen sydämeensä, mutta hän haihdutti sen ja rupesi selailemaan kirjoja. Luetteko te ruotsia? kysyi Ester. Kyllä minä ymmärrän jotenkin hyvin sitä kieltä, vaikka olen unohtanut paljon.
Minulla on omaiset ja omaisrakkaus vaan sitä varten, että ymmärtäisin, kuinka minun on rakastaminen vieraita. Toisin sanoen, omaisrakkauden avulla minä ikäänkuin ymmärrän, että ja miten Jumala rakastaa niitä ihmisiä, joita minä en vielä rakasta. Kokemus näyttää sitäpaitsi, että juuri omaisrakkautta, mikäli se on puhdasta ja itsekkyydestä vapaata, ei voi mielin määrin laajentaa ja kasvattaa.
Henrikson. Vihdoinkin olen kotona! Maiju. Kas vaan! Herrahan se onkin! Henrikson. Onko vaimoni jo noussut ylös? Maiju. Ei Jumalan kiitos... Mutta missä herra on ollut yönsä? Henrikson. Etkö ymmärrä, että olin vähän kävelemässä aamuilmassa? Maiju. Alppilasta tänne ... kyllä minä sen ymmärrän! Henrikson. Ah, sinä olet lapsellinen!... Kuinka sinä voit luulla... Maiju.
Onhan se kyllä ikävä juttu näin läheisten ystävysten kesken, mutta jos minua syytetään tästä kamalasta tapauksesta, tulen minä puolustaumaan. Ymmärrätkö?» Hän puhui kiihkeästi ja tarttui Alanin takinkaulukseen. »Kyllä ymmärrän», vastasi Alan. »Sinun täytyy jättää nämä seudut jättää Skotlanti sinun ja sinun alamaalais-ystäväsi! Sillä minä syytän myöskin alamaalais-ystävääsi.
Ei pihan yli, mutta meidän täytyy palata vanhoja jälkiämme, samaa tietä, jota olimme tulleet, ensin saunalle, sitten avannolle ja Navettalaan ja Riihelään j.n.e. Niinpä niin, nyt minä ymmärrän. Olimme aina tehneet niin näillä retkillä. Meille tuodaan tänne illalliseksi voileipiä. Huone on ihmeitä täynnä. Seinällä on poronsarvet ja pyssy ja teeren kuvia ja jahtitorvi, jota saan töryyttää.
Ymmärrättekö minua vielä?" "Kyllä; tosin se tuntuu vähän vaikealta, sillä, katsokaa, minä en ole pappien ystävä; mutta minä ymmärrän teitä kumminkin." "Hyvä, ystäväni, koettakaa sovittaa sitä, mitä ymmärrätte, itseenne.
"Kosken huminasta soivat Sanat kauniit, kamalat; Selittää kun niitä koitan, Toisiinsa ne haihtuvat". "Kyllä kerran kosken kumman Laulun täysin ymmärrän: Kyllä mieltä ikä antaa, Silloin sanat selitän". Näin hän mietti. Vuodet vieri; Mieheks varttui poikanen. Harhailtuans maailmalla, Joutui kotiin lapsuuden. Lauloi koski voimakkaasti Ikivanhaa lauluaan.