Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo vanha ylioppilaslaulu, jonka eräs iloinen ylioppilaslauma raikkain äänin lauloi, kaikui H:n yliopistokaupungin kaduilla. Ylioppilaat kirjavine lakkineen, neulomisilla ja kullalla reunustettuine jakkuineen, kannus saappaineen, raskaine miekkoineen, jotka heidän sivullaan kalisivat, pitkine tupakkipiippuineen, joista he sakeita sauhujaan vetivät, muodosti elävän, nuorekkaasti raittiin kuvan. Adelbert von Wildström kulki joukon etupäässä.
Kun minä en vaan pelkäisi ihmisiä! Isä ei tahdo, että Eva ja minä käymme yksinämme ulkona. Ylioppilaat ovat kovin vallattomat. Tänä vuonna on rehtori kuitenkin kieltänyt heitä aseita pitämästä, joka lohduttaa minua vähän. Mutta kaupunkilaiset ovat itsekin sotaisia ja väkivaltaisia, ja juovat paljon olutta.
Wittenbergissä, Kesäkuulla 1517. Me olemme taas kotona; ja kiitos Jumalan, meidän perheemme ei ole kumpikaan vähentynyt, paitsi yhden kuoleman kautta nuorimman sisaremme, joka oli sylilapsi, kun lähdimme Eisenachista. Professorit ja ylioppilaat ovat myöskin palanneet. T:ri Luther, joka jäi tänne koko ajaksi, saarnaa suuremmalla voimalla ja selvyydellä, kuin ikinä ennen.
Antin sopi sanoa että hänen onnensa aurinko oli laskenut samassa hetkessä, kun ylioppilaat tulivat X:ään. Ennen sitä tärkeätä tapausta oli Selma tosin ollut epävakaisen luontoinen, mutta myös viehättävä ja ystävällinen aina välillä; nyt, nyt oli hän pieni kiusan henki, jonka suurin ilo oli Antti parkaa kiusata.
Tämän kuullessaan oli keisari suuresti ihastunut, ja hän tahtoi seuraavana aamuna nähdä ne ylioppilaat, jotka jo olivat ilmoittautuneet. Setäni kysyi nyt minulta, tiesinkö jotakin asiasta. Minä vastasin, ett'en ollut kuullut kenenkään ilmoittautuneen ja ett'en myöskään luullut kenenkään sitä tekevän. »Siinä tapauksessa täytyy sinun ilmoittautua. Tässä ei auta mikään muu.»
Sitten he varovaisesti ottivat ohjakset Juhanin kädestä ja nousivat hevosten selkään, jotka nöyrästi heitä totellen menivät syvälle metsään, varsat perässä. Kun he olivat tulleet niin pitkälle metsään, ettei heitä voinut nähdä vankkureista, sitoivat he Lotan ja Liisan kiinni suureen pähkinäpuuhun, ja siinäkös he sitten seisoivat ja nauroivat kepposelleen. Ne olivat aika velikultia, ne ylioppilaat!
Olisi hupaista tietää, mitä Fritz ajattelisi näistä kaikista. Wittenbergissä, Helmikuulla 1513. Kristofer palasi eilen illalla torilta, jossa ylioppilaat olivat polttaneet Tetzelin thesit, jotka tämä kirjoitti vastaukseksi T:ri Lutherille. Tetzel piileskelee paavillisen arvon takana ja syyttää T:ri Lutheria, että hän ahdistaa pyhää isää itseä.
Panenpa alasimeni veikkaan kaatunutta savutorvea vastaan, etteivät he nyt puno viisaita päitään tuumiakseen tutkintoasioita. Saas nähdä kuulkaapa vain! Nyt saa kopin vartija, vanha Tuuli tekemistä. Laulu oli vaiennut, ja ylioppilaat olivat seisahtuneet rantakadulle. Heidän vähän aikaa kiivaasti neuvoteltuaan kuului joukosta yhä äänekkäämpiä huutoja: karsserille! karsserille!
Ylioppilaat siellä tulivat juosten. Tytöt painuivat alas pensaan taakse ja olivat hiljaa kuin hiiret. Ja siinä he kuulivat, mitä nuo herrat ohi mennessään sanoivat toisilleen. Kuinkahan kauvas ne jo ennättivät? Kyllä me ne maantiellä yhytämme viimeistään. Rientämällä he riensivät eteenpäin, kääntyivät maantielle ja katosivat. Tytöt nauraa tirskuivat.
Hän letitti palmikkonsa ja nakkasi hiukan kopeasti niskojaan. Hän oli nyt oppinut ymmärtämään, että hänen tukkansa oli jotakin kaunista, jota hänen ei tarvinnut hävetä ollenkaan. Ylioppilaat olivat jo kyllin usein sitä hänelle selittäneet. Jaana otti pienen pyöreän peilin taskustaan ja katsoi vielä, että jakaus vaan oli tullut paikoilleen. Mahtoiko hän todellakin olla kaunis?