Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kun kukin oli sitten asiansa sanonut ja kysynyt, oliko kirjettä sille tahi sille, sai kysyjä vastaukseksi: »Katsokaa luettelosta, se on tuolla pöydällä.» Ja niin täytyi kysyjän lukea läpi kolme tahi neljä sivua pitkä saapuneiden, ulosottamattomien kirjeiden luettelo, joka postikonttorissa yleisöä varten päivittäin kirjoitettiin.
Tämä oli kauppias ja vanhin kolmesta veljeksestä, jotka kaikki nerolla ja toimella olivat koonneet suuret rikkaudet. Hovineuvoksella oli hyvä pää ja hyvä kauppa-kyky, tunnoton sydän ja eriskummaiset mielipiteet. Hänen onnelliset kauppatoimensa ja toimelliset työnsä hyödyttivät häntä itseänsä ja yleisöä.
Eläköön! kajahti alhaalta vastaan valtavana äänivirtana. Eläköön eläköön! sadoista suista. Huuto kasvoi kasvamistaan ja tempasi mukaansa suuren joukon syrjäistä yleisöä. Laidempana harvat olivat kuulleet, mitä oli sanottu, tai selvään ymmärtäneet, miksi piti huutaa, mutta jokainen huusi täydestä innosta, niinkuin olisi hyvin hyvästi sekä kuullut että ymmärtänyt.
Miehet, ylimalkaan joksikin lystilliset, lauloivat hulluttelevia viisuja ja suorasta päästä kokoonpantuja, lorunlaruilla ja solmusanoilla höystettyjä kanssapuheita. Näille taputeltiin käsiä mahdottomasti, ja he vääntelehtivät ja irmastelivat kahta hullummasti. Lopuksi tuli esiin eräs tanssija, vikkelä kuin apinja, ja suoritti kaksinkertaisen "geg'in," joka ihastutti yleisöä.
Sinne tuli paljon hienoa yleisöä puhellen, hymyillen, tervehtien toisiaan, tuota onnellista yleisöä, johon kuuluu kauniita naisia ja rikkaita herroja ja joka elää vain koreita pukuja ja huvitteluja varten. Joutuen hämilleen sellaisen loistavan joukon keskellä Jeanne nousi paikaltaan ja aikoi lähteä tiehensä.
MAIJU. Joka on niin viisasta, niin äärettömän viisasta! Ja jota ei tiedä kukaan muu paitsi Hanna ja minä. JUSSI. Sano minulle! MAIJU. E oho! Vai minä sanoisin En en, en, vaikka mikä olisi. Elä luulekaan! Kahden nuoren rakkaus se palaa niinkuin rasva » JUSSI. Kuule, ketä se koskee? MAIJU. Minua! Ei ketään muuta kuin minua. Niin, koskee se vainen teaatteriakin ja yleisöä ja suomalaista taidetta
Totta tosiaankin, se oli juuri äsken illan hämärässä, kun hän juoksi jälessäni boulevardin puitten välissä. Hiis tiesi, jos ei täällä vielä ennen illan loppua saa selkäänsä? tulee minulle mieleeni katsellessani yleisöä.
Mikä teko silloin olisi liian vaivalloinen, kunhan sillä voi tätä yleisöä palvella! Kuinka ihana olisi itse kuolemakin, jota tämä yleisö itkisi! Kuolema yleisön lämpimään syliin! Aseta tarkoitusperäsi korkealle! kajahti Heikissä taas selvänä Snellmanin lause. Niin juuri, se oli oikea elämä, se oli elämä tulevaisuudessa! Valmistua, valmistua vain täydellisesti!
Onneksi kuitenkin kansalliskaartilaiset niin hyvin itse ketjussa kuin kansanjoukon keskeen asetettuina jäivät lujana muurina paikalleen, siten täsmälleen täyttäen heille jo edeltäpäin antamani käskyn, että tämmöisessä tapauksessa liikahtamatta paikaltaan mitä tarmokkaimmin koettavat yleisöä rauhottaa ja pakokauhua estää.
Hänen velvollisuutensa yleisöä ja köyhiä kohtaan, jotka vielä suuressa määrässä olivat kodittomina ja avuttomina, olivat jonkinlaisena esteenä. Kun hän ajatteli, että hänen täytyi taas yhdistyä Neroon, häntä kauhistutti.
Päivän Sana
Muut Etsivät