Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Mutta kaikki nuo hyödyttömät ponnistukset, nuo kauheat pettymiset eivät saaneet hänen mieltänsä masennetuksi. Hänellä oli enää muutama päivä jäljellä, mutta yhä vielä hän toivoi; hän toivoi viimeiseen silmänräpäykseen. Kehnot tunteet yksinänsä jäävät hedelmättömiksi; jalot tunteet kantavat aina hedelmänsä. Kiitollisuuden tunne antoi Fredrikille neroa.
Hänellä oli tuolle langenneelle lohdutuksen sana ja sen hän tahtoi saada perille, ennenkuin se tulee myöhäiseksi. Hän oli Jaakon päihtymisen määrästä arvannut, ett'ei hän jaksanut kauvas mennä siitä, kun takaa-ajajat pois palasivat. Sen vuoksi toivoi hän hänen löytävänsä. Yksinänsä ja heikkona kuin varjo hiipi hän kaupungin katuja pitkin ja katosi yön pimeään.
Sitten Helena ehdotteli, että menisimme Liisiä tervehtimään. Hän sanoi: "tavallisesti menen aina edeltä puolen-päivän hänen luoksensa, mutta tänään en ole vielä ollut. Minä paljonkin viettäisin aikaani hänen luonaan, mutta hän on halukkaammin yksinänsä". Me läksimme yhdessä sokean huoneeseen. Hän oli jo vaatteissaan ja istui vuoteensa laidalla laulaen hiljaa itseksensä.
Hänen oli mahdoton ymmärtää, kuka provastin oli lähettänyt häntä häiritsemään, mutta hän ymmärsi, ettei provasti ollut yksinänsä. Matti rakasti eninnä kaikista maailmassa rahaa, mutta hänelle oli oma henkensä melkein yhtä rakas, ja siis koska oli nyt mahdoton korjata työnsä hedelmät, päätti hän korjata oman henkensä.
Jumala teitä suojelkoon kirkkoherra, sanoi Wappu hiljaa, minä kiitän teitä kaikesta! Etkö tahdo tulla sisään lopettamaan aamiaista? kysyi hän. En, en jätä koskaan tuota lintua yksinänsä täytyyhän minun kuitenkin lähteä pois, mitä minä odottaisin?
Mutta ne, jotka häntä tunnustavat, ihmettelevät, rakastavat, varmaankin havaitsevat sen epätoivon parkunan, joka hänen mahtavissa töissänsä haltiakkaasti pauhaa ja mieltämme niin voimakkaasti vapisuttaa; se oli jättiläisluonteen ikävöiminen halveksitun rakkauden perään, yksinänsä valvovan halajaminen niihin ihaniin unelmiin, joita miljonat hänen vieressänsä niin suloisesti uneksivat.
»Ett'ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla», vaan että hän tarvitsee »avun, joka on hänelle sopiva», se raamatun lausuma totuus näkyy myöhään täysin Juteinille selvinneen, koska hän, jo kauan »avuttomana» oltuaan, vasta 44 vuoden vanhana osasi sen omaan kohtaansa sovittaa, poistaa tuon epäkohdan ja v. 1825 mennä naimisiin.
Vaan valitettavasti seisoi hän melkein aina yksinänsä taistelussa, viholliset sitä vastoin ahdistivat häntä tiheissä parvissa, ja niin täytyi hänen voimasta ja rohkeudesta huolimatta joutua tappiolle.
Kauan ei viipynyt, ennenkuin hän jätti tuon nuoren miehen, mummon ja Kaisan yksinänsä. "Rouva kamreeri muistaa kai hyvin vielä nuoren reivi M:n, joka kamreerin eläissä seurusteli täällä," virkkoi asessori Svaning, joka tavallisesti sai olla ihan yksistään mamman kanssa. "Muistan, hän oli erinomaisesti sivistynyt nuori mies."
Silloin tunkeutuivat hänen korviinsa saarnamiehen sanat: "ei ole ihmisen hyvä yksinänsä olla ". Kuuntelija hörpisti korviaan, mutta ei enää kuullut muuta, kuin: "hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää". Taavetti alkoi aprikoida, olisiko maailmassa olemassa jotain hänellekin sopivaa apua ja kuka se olisi?
Päivän Sana
Muut Etsivät