Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Välistä tapahtui, että vieraat keskenään riitelivät niin, että isäntäväen täytyi mennä heitä sovittamaan, ja toisinaan ei sekään riittänyt, vaan tarvittiin vielä poliisinkin apua. Sellainen oli se koti, jossa Joju yönsä lepäsi. Päivin hän enimmiten oli kadulla. Vettä sateli lakkaamatta, mutta Joju oli tottunut sateessa liikkumaan.
Mutta tämän vastakohtana on sillä myöskin pimeä ja peloittava, yhdeksän kuukautta kestävä yönsä.
Tätä vauhtia olisi ollut ehkä enempikin aikaa, mutta hän kuuli Eliaksen paikalle otetun rengin kerran kiroilevan: »nyt tässä ahava taisi tulla, jaksaa, se ollen, rengit nukkua yönsä ilman hyppimättä ja ovia potkimatta.» Silloin täytyi helpottaa menon kiivautta tavallisiin. Reittu ajatteli heinäin vedon loputtua joutavansa pois ja kyseli vaatteitaan. Olisi tässä vielä työtä, esitteli Laara.
Ensi kerran kuulimme tätä matkivaa sudenääntä. Lienee hyvin vaikeaa tähän vuoden aikaan saada sudet vastaamaan, eikä se tälläkään kertaa onnistunut. Ulvomisen tarkoitus olikin vaan pidättää seudulla se, jonka jälet olimme löytäneet, ja houkutella muitakin parvesta. Osa metsästäjistä matkusti nyt kaupunkiin nukkuakseen omilla vuoteillaan; toiset nukkuivat Pietilän tilalla yönsä.
Rejer loi häneen vihasta säkenöitsevän katseen ja meni eteen naisten kanssa. "Nosta ankkuriköysi ja päästä liikkeelle! Hai-kalan kidasta ei kukaan pääse elävänä! Häpeää ... häpeää ... sinä." Enempää ei Rejer kiireessään kuullut... Vaan nukuttuaan yönsä pyysi hän seuraavana aamuna laskunsa.
Kalpeina he kulkivat, kaikki olivat hämmentyneinä ja tuskastuneina; heillä ei ollut mitään johtajaa, ja myrsky raivosi yhä ankarammin niin että huone tärisi. Jaakko Worse makasi sängyssään kelpeänä, kasvot vääntyneinä. Monta päivää hänellä oli ollut kovia kipuja; nyt näytti siltä kuin kaikki vähitellen lamautuisi, ja lääkäri sekä muuan viisas akka sanoivat että hänen viimeinen yönsä oli käsissä.
Ennen oli hän haaveksinut outoja seikkailuja rakastetun olennon kanssa, oli ollut haaksirikossa ja joutunut halon varassa autiolle saarelle, jonka rotkoissa lepäsi yönsä sen naisen rinnalla, jonka oli saman halon päällä pelastanut. Mutta nyt hän ihaili hiljaista kotielämää. Hän oli David Copperfield ja Alma oli Agnes.
Kiukku ja häpeä astuivat nyt entisen iloisuuden sijaan, köyhyys ja kopiseva tyhjyys joka paikassa Anna oleskeli yönsä ladoissa ja muissa ulkohuoneissa, ei taipunut hän pyrkimään kenenkään asuntoon, kenties ei oikeen uskaltanutkaan.
Täällä kuulin vihollisten myöhään toissa iltana kulkeneen salmen yli Hammarlandin puolelle. Menimme vitkastelematta lautalla yli ja jatkoimme tiedusteluja. Kaikkialla täälläkin oli tuo samainen joukko ryöstellyt ja useat kertoivat heidän muassaan nähneensä vangitun nuoren naisen. He olivat viettäneet yönsä Hammarlandin Näfsbyssä ja varhain eilen aamulla jatkaneet matkaansa itään päin.
Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä. Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät