United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kukaan ole koskaan saanut tietää, kuka minä olen ja mistä minä tulin; niin että heillä ei ole pienintäkään aawistusta minun elämäni retkistä. Kaikki kutsuwat minua waan Fabianiksi, sillä todellisen ristimänimeni olen heille sanonut. Ruodulla olen ollut noin wiisi wuotta, jolla ajalla en ole mitään erinomaisempaa puutetta nähnyt, mutta onhan se yhtäkaikki niin alentawa elinkeino.
Lähes kaksi wuotta oli Yrjö ollut poissa eikä Anna ollut hänestä saanut mitään tietoa, kun siihen aikaan ei ollut enemmän postia kuin sanomalehtiä. Martti pappi oli sill'aikaa tullut kiwuloiseksi ja pyytänyt apulaista. Sitä hän odotti joka päiwä. Talwi oli taas tulossa ja sitä waikeammaksi käwi Martin toimittaa wirkaansa. Oli eräs lauantai ilta, ulkona tuuli ja satoi lumiräntää.
"Minulle on jokainen päiwä pian yhtäläinen. Annan häwittyä ei mikään woi minua ilahuttaa, ennen kuin saan hänet jälleen." "Niin, siitä on huomenna puoli wuotta kuin hänet kadotimme. Se jumalaton sota, kuinka paljon syntiä ja werenwuodatusta ja ainoa lapsemme, jonka wietteli tuo maailman synti." "Eihän se ole totta, hywä Martti. Mikään synti ei woinut wietellä Annaamme.
Näin kului lähes puoli wuotta, jona aikana Peräläiset eiwät saaneet minkäänlaista tietoa Mikosta. Wiimein loppui Ainalta kaikki toiwo, ja tuskassaan kirjoitti hän kirjeen; jossa peittämättä ilmoitti Mikon wanhemmille totuuden koko sen surkeudessa.
Onnetar ei ollut kumminkaan niin oikullinen kuin ensimmältä näytti, sillä hän sallei meidän useammasti kuin kerran persoonallisestikin tawata toinen toisemme, ei useammasti kumminkaan kun neljästi ja nuot kohtaukset owat tällä kerralla lyhyen kertomukseni aineena. Kolme wuotta oli kulunut erohetkestämme. Aiwan yksinämme emme olleet kuitenkaan enää, waikka kaukana toisistamme.
Niinkuin mainitsin, oli kolme wuotta kulunut tuosta ensimmäisestä kohtauksestamme. Silloin oli minulla taas onni tawata entisiä werrattomia ystäwiäni. Tuo kohtauksemme ei ollut nyt odottamaton, niinkuin ensimmäinen ja silti olimme ennättäneet antaa jo tiedon toisillemme siitä.
Yleensä oli siitä muutkin maalaukset kuluneet ja lohkeilleet, niin että kittaukset ja pohjustamiset oliwat yleisenä wärinä, jonka tähden se kaukaa katsoen näytti likaiselta liitumöhkäleeltä. Semmoinen oli se saarnatuoli, joka oli jo yhden kirkon wanhentanut ja joka oli uuttakin palwellut jo lähemmäs sata wuotta. Tällä pitkällä ajalla oli se käynyt hywin wanhanaikuiseksi ja ränstyneeksi.
Kun asiat oliwat kerran noinkin hywälle kannalle tulleet ystäwäni kodissa, läksin minä jälleen kotia. Ystäwäni iloitsiwat ja toiwoiwat, mutta sydämeeni jäi salainen pelko ja aawistus jostain wielä suuremmasta ystäwilleni tulewasta murheesta. Niin loppui toinen kohtauksemme. Yksitoista wuotta!
Muutamia päiwiä tuota menoa pitkitettyä, parani Mikon kipeä ruumis ja hänen elämänsä käwi wähitellen iloisemmaksi, työnsä keweämmäksi. Aika oli kulunut nuoren pariskunnan tulosta jo noin puoli wuotta, eikä ollut Mikko wielä kertaakaan ollut humalassa. Hän teki työtä waan katkeamatta ja näyttipä siltä, kuin ei hänellä olisi koskaan ollut taipumusta wäkewiin juomiin.
"Sallitteko minun puhella teille huoleni?" sanoi Anna, heidän istuttua erään puun juurelle. "Minä pelkään, ettette ole se, miksi olette ilmoittaineet." "Olisitteko nähneet salaisuuteni?" sanoi tämä hämmästyen. "Ensi wilaukselta jo teidän muodossanne oli jotakin, mikä muistutti minulle ." "Siitä, mikä oli kymmenen wuotta sitte. Anna, muistatteko wielä sen ajan?