Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Wieraan lähdettyä pillahti äiti katkeraan itkuun. Hänestä tuntui niin hirmuisen pahalta ja synnilliseltä, kun tuo wieras lähti tyytymättömänä pois, eikä edes saanut pojalta siiwoa puhettakaan. Hänestä tuntui siltä kuin Jumalan wiha kaikella ankaruudellansa olisi maannut heidän päällänsä ja he molemmin olisiwat seisoneet kadotuksen kauhean kuilun partaalla walmiina sinne syöstäwiksi.
Pian alkoi myös kuulua, että usea maakunta oli saanut kokea samaa. Waikka kohtakin tunsin, että paljon, paljon ihmisiä oli joutunut tuon kowan wieraan käynnistä paljon kärsimään, oli kumminkin tuon yötaloni kohtalo eläwänä kuwana silmieni edessä Mattinensa, jolle minä jo samalla matkallani tilasin Oulun Wiikko=Sanomat; ostin ja lähetin hänelle myös useita hyödyllisiä kirjoja.
Muistoksi menneistä ajoista sai Kristo lähtiessään puujalan entisen jalkansa sijaan. Kowalta tuntui tuo kauppa, mutta muuta neuwoa ei ollut; täytyi waan nujertua sallimuksen kowan kohtalon alle. Kristo ei kyennyt nyt enään wieraan työhön, eikä pieni maatilkku woinut heitä elättää; täytyi keksiä joku keino toimeentulon lisäksi.
Kuitenkaan ei häntä otettu tylysti wastaan, sillä hänen waimonsa tiesi miehellänsä olewan sekä tahtoa että woimaa pitämään lupauksensa, ettei hän koskaan enää ole juowuksissa. Tämä waimon ystäwällisyys ja luja luottamus antoi Heikille uutta intoa ja woimaa lupauksensa täyttämisessä. Silläwälin oli wieraan papinkirja tullut. Se oli yhtäpitäwä omistajansa kertomuksen kanssa.
Tawallisesti sai wieras isännän taikka emännän kanssa käydä katselemassa kaikki talon kalleudet ja rikkaudet, kaikki jywä= ja jauhoaitat, waatewarat, welkakirjat ja walmiit rahat, hopeakalut j.m.s., sillä he hywin ymmärsiwät, ett'ei wieraan silmä niistä osaa ota, mutta jos wieras olisi tiennyt, kuinka kippurassa talon wäki piti nokkansa, jos näkiwät, että wieras taloon tulee, kuinka he sipisiwät ja suhisiwat toisillensa tyytymättöminä, "kun tuo tuli tänne wastukseksi" ja kuinka he wieraan pois mentyä kaiken kokoontuiwat wieraskamariin lewittelemään wuodewaatteita käsillänsä ja päiwittelemään, kuinka paljon ne oliwat kuluneet ja likauneet, ja laskemaan lukua kuinka paljon tuo nälkäinen wieras söi, kuinka monen markan ja pennin wahingon hän heille oli tehnyt jos wieras olisi kaiken tuon nähnyt ja kuullut, niin ei hän olisi niin hywillään ja ahneilla, loistawilla silmillä katsellut noita rikkauksia.
"Nyt minä tiedän, isä, mitä on tehtäwä, ettemme hätään joutuisi", sanoi Kaarina eräänä kertana hilpeästi. "No, annas kuulla!" sanoi ukko. "Minun on meneminen palwelukseen, että wuosipalkallani woisin teidät elättää." "Kuinka woisin sinut, rakas lapseni, nähdä wieraan työssä minun tähteni ja kuinka woisin sinutta toimeen tulla?" sanoi ukko ikäänkuin säpsähtäin.
"Kas niin, ystäwäni! wähällä aloitamme, mutta paljolla lopetamme, eikö niin? toinen kerta ja paremmasti!" sanoi wieras, tarjoten toistamiseen Mikolle pulloansa. Mutta ennenkun Mikko ennätti mitään wastata, otti Leena puheen wuoron. Hän astui wieraan tykö iloisen näköisenä ja sanoi: "ei Mikko ryyppää toista kertaa, ennenkuin annatte minun ensin pullostanne maistaa.
Tämä pani lapset pois polweltaan ja nousi seisomaan wieraan terwehdystä wastaanottaakseen. Kun wieras oli tullut parin askeleen päähän, astui hän askeleen taaksepäin ja sanoi: "Mitä minä näen, ei tämä ole hän." Kumpikin jäi siihen sanatonna seisomaan, juurikuin olisiwat kiwettyneet. Samassa tuokiossa tuli emäntä huoneeseen.
"Onhan meillä wiljawaroja. Ei meille heti nälkä tule, jos katowuosiakin sattuisi tulemaan. Onhan niitä, katsokaapas tuonnekin", sanoi isäntä, osoittaen toiseen aitan osaan. "On, on, kyllä minä näen", sanoi wieras ihmetellen. Samassa tuli kirkkoherra parin isännän kanssa aittaan. Heillä oli isännälle jotakin asiaa, ja kun he kuuliwat hänen menneen wieraan kanssa aittaan, meniwät hekin sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät