Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Vai niin sitten jäisivät ne kolmetuhatta taaleria lippaasen katsottaviksi niinkuin kaikki särjetyt kuvat ylhäällä suuressa salissa?... Siitä ei lapsi voi saada ruokaa tarpeeksi eikä kenkiä jalkaansa... Herra tohtori, sanoinhan minä kohta, ett'ei rahoihin saa koskea! Kun Hannoverissa vein viidellä sinetillä suljettua kirjeitä toisensa perästä postiin ja viinein nurisin siitä, sanoi emäntä raukkani aina; Ilse, sitä et sinä ymmärrä! Minun poikani on kuuluisa mies ja sen täytyy niin olla. Ja minä olen niin tyhmän tyhmä, herra tohtori, ett'en koko eläessäni ole voinut käsittää, miksi minun emäntä vainajani täytyi tulla niin köyhäksi, miksi hänen täytyi myydä kaikki Jakobsohnin perheen hopeakalut, kulta sormuksensa, rannerenkaansa ja vitjansa, sentähden että te olette mainio oppinut ja nyt voin minä vielä vähemmin käsittää, miksi lapsenkin täytyy luopua pienestä perinnöstänsä.
He näkivät kuinka ne jyvät, joita he olivat panneet säästöön talveksi, pelastaakseen lapsiansa nälkään kuolemasta, heitettiin ulos kuin likainen vesi. He näkivät kuinka kauroja ja vehniä heitettiin ulos ja siellä sotkettiin saveen ja lokaan. He näkivät kuinka pähkinäpuu-kaapit heidän kyökeissänsä murrettiin auki ja perimänsä hopeakalut, vuosisatoja vanhat, vietiin pois saaliina.
"Jää sinä huoneisin, Roosa", sanoi hän, "sinä et voi ulkona kuitenkaan mitään auttaa, Pane tavarasi kokoon; hopeakalut, koristukset ja mitä muuta et mielelläsi tahdo jättää tulen uhriksi, ja sitten mene minun kammariini; tässä ovat kirjoituspöytäni avaimet; laatikossa vasemmalla puolen tiedäthän ovat tärkeät paperini. Ja nyt, työhön!" Turhaan koetti Roosa pidättää häntä.
Tawallisesti sai wieras isännän taikka emännän kanssa käydä katselemassa kaikki talon kalleudet ja rikkaudet, kaikki jywä= ja jauhoaitat, waatewarat, welkakirjat ja walmiit rahat, hopeakalut j.m.s., sillä he hywin ymmärsiwät, ett'ei wieraan silmä niistä osaa ota, mutta jos wieras olisi tiennyt, kuinka kippurassa talon wäki piti nokkansa, jos näkiwät, että wieras taloon tulee, kuinka he sipisiwät ja suhisiwat toisillensa tyytymättöminä, "kun tuo tuli tänne wastukseksi" ja kuinka he wieraan pois mentyä kaiken kokoontuiwat wieraskamariin lewittelemään wuodewaatteita käsillänsä ja päiwittelemään, kuinka paljon ne oliwat kuluneet ja likauneet, ja laskemaan lukua kuinka paljon tuo nälkäinen wieras söi, kuinka monen markan ja pennin wahingon hän heille oli tehnyt jos wieras olisi kaiken tuon nähnyt ja kuullut, niin ei hän olisi niin hywillään ja ahneilla, loistawilla silmillä katsellut noita rikkauksia.
Kului hetki, ennenkuin hän ollenkaan pääsi liikkeelle; sitten hän koetteli olisiko siihen voimia, ja kömpi ylös jaloilleen. Hän meni takaisin vielä kamariinsa, kokoili vaatteensa nyyttiin, otti kultasormukset ja hopeakalut, jotka oli saanut äitinsä jälkeen, pani virsikirjan varoen poveensa, järjesti hiuksensa ja sitoi nuttunsa kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät