Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Minulla on niin kehnot waateriewut, ett'en woi sitä powessani säilyttää; pankaa se poweenne tahi lakkariinne", pyysi hän sitte. Minä otin pullon wastaan ja pistin sen powilakkariini. "Nyt me alamme!" sanoin, ja katsoin ukkoa silmiin; joissa hawaitsin kyyneleitä. "En woi wastustaa teidän ystäwällistä pyyntöänne. Te olette niin hywä ja osanottawainen.
Silloin sai poika taas niin äkkinäisen taudin puuskan, että luultiin hänen siihen paikkaan kuolewan. Siteet, kääreet, kaikki täytyi ottaa pois ja sen kauemmin ei niitä woitu enää panna käytäntöön, sillä sairas ei niitä kestänyt. Ihmisjärki, ihmisnero, tiede eiwät woineet enää onnella wastustaa niitä wammoja, jotka kylmä huone oli iskenyt.
Mikko oppi niin pian kelpo lukijaksi, että se näytti tapahtuneen melkein niinkuin itsestänsä; ei tarwinnut muuta kuin aakkoset hänelle asettaa, niin sanat ja lauseet selkeniwät itsestään, ja mikä wielä ihmeempi, Mikko käsitti kohta luettunsa sisällyksen! Kun poika kaswoi isommaksi, hawaittiin hänessä semmoinen opin halu, että sitä oli mahdoton wastustaa.
Hän oli niin lempeä ja hywä, mutta hän waan joutui semmoiseen kiusaukseen, jota ei hän woinut wastustaa... Minä luulen, että se oli waan hetken hurmaus ... kuinka minä woisin hänet unhottaa?" "No, mutta eihän hän ainoa maailmassa liene; woisittehan wahinkonne korwata siten, että walitsette jonkun toisen." "Woi älkää sanoko niin!
Juho otti nyt tuon suukon, turmeltuneen ja möykkääwän miehen rinnuksista kiinni, nosti hänet kohoksi ja alkoi wiedä aikakyytiä owea kohden. Mies koki kaikin tawoin wastustaa Juhoa, kiemuroiden ja potkien, mutta mikään ei auttanut, sillä kowat oliwat nuot Juhon korwen karaisemat kourat, ja Juho kantoi kun kantoikin hänet ulos ja paiskasi porrasten päähän.
Pentti ja Inkakin tointuiwat wähitellen, ja ennenkuin ateria oli lopussa, rohkeni Inka sanoa: "Woi, isä=kulta, kuinka waikeat ajat luulin olewan tulossa; ensikerran eläessäni olisi minun täytynyt wastustaa tahtoanne, jos olisitte minua nyt pakoittaneet menemään Möttölän Hannulle." "Se ei kumminkaan tapahtunut, Jumalan kiitos!"
Juho kirjoitti paikalla pojallensa seuraawan kirjeen: "Muistossani aina pysywä poikani! Warmasta lähteestä olen kuullut, että jo taas olet langennut näin pian ja niin hartaan katumuksen, omantunnon waiwain ja niin hywäin lupausten jälkeen! Oliko se joku heikkous, wai wapatahtoinen synnin palwelus? Oliko kiusaus niin wäkewä ja wiettelys niin woimallinen, ett'et woinut niitä wastustaa, wai teitkö sen mielitietysti? Woi, poika rukka!
Koskelan talon kohdalla olewan kosken päällä olewa suwanto oli lyhyt ja sen niskaan oli myös kokoutunut hirmuinen jää=pato, joka yllytti weden ylipuolellansa tawattoman korkealle ja painoi kowasti edessään olewaa jääpatoa; ainoastaan koskien wälissä olewan suwanteen jää näytti wielä hetkisen woiwan wastustaa tuota hirmuista woimaa, mutta nyt sekin jo lohkeili kappale kappaleelta yliwoiman alla, ja wäliin wapisi koko suwanteen jää, niinkuin haawan lehti, tuon ruskeen ja paukkeen tähden, jota jää=pato piti tuolla ylempänä.
Minä en saattanut wastustaa waimoni harrasta, nöyrää ja oikeutettua pyyntöä, sillä minä todellakin rakastin Kerttuani, koska hän aina oli yhtä lempeä, rakas ja siweä olento ja palweli minua ja hoiti taloutta samalla alttiiksiantawaisuudella kuin ennenkin; sanalla sanoen: hän oli kaikissa muissa suhteissa yhtä rakastettawa kuin ennenkin, mutta tuossa alinomaisessa nurkumisessaan ja rukoilemisessaan, etten ryyppisi, olin minä näkewinäni liikoja!
"En ollut mikään kerjäläinen teille tullessanikaan", sanoi Asari ujosti ja wähän loukkaantuneena. "Etkö häpeä, kelwoton, wastustaa äitiä! köyhähän sinä olit meille tullessasi meidän tässä on kaikki. Ei isä=wainaja syytänyt omaisuuttaan tuolla tawalla ja siltipä tuota onkin, mutta se ei olekaan sitä warten, että sitä kaikki huupiot saisiwat hutiloida.
Päivän Sana
Muut Etsivät