Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Onko siellä pullossa enää mitään? ja tuo kynttilän korsi on taas niin pitkä maistaisin mielelläni taasen herneen", sanoi ukko äkkiä katkaisten siten kertomuksensa. Minä ojensi hänelle pullon ja niistin kynttilän. Hän maisti taas wähän, mutta kuiwat laidat lienee ollut tuossa pullossa, sillä sen neste alkoi lähetä loppuansa.
Usia sotamies oli sairastunut tiellä, ja Ernest sai olla pian alati wirkansa toimessa: Luisan muisto oli tällä ajalla wähän haihtunut. Uusi sotilasseura ja uudet kumppanit haihduttiwat sitä enemmän. Sellainen oli Ernestin laita, tullessansa Turkuun. Hän oli siellä majoitettu erään köyhän käsityöläisen matalaan taloon.
Mutta Jumala on luwannut ne kaikki anteeksi antaa ja unohtaa, jos me wain häneltä anteeksi antamusta pyydämme hänen Poikansa nimessä." "Woi, woi! EI Jumala anna minulle anteeksi; en minä ole wielä kylläksi katunut, enkä minä jaksa koskaan kylläksi katua, woi, en koskaan! Minun täytyy hukkua, ijäksi hukkua woi, woi! "Teillä on wähän wäärä käsitys siinä asiassa", sanoin hänelle.
"Ja joka tahtoo langeta jalkoihinne ja pusertaa teitä syliinsä, suojella teitä ja tehdä onnelliseksi teidän elämänne." "Niin, niin, tehdä onnelliseksi minun elämäni." "Ja jos ajamme wähän kowemmin, woimme ehtiä yöksi Salojärwelle wanhempienne luo." "Niin, ajamme wanhempieni luo." "Ja sitte huomispäiwänä wihitämme itsemme yhteen." "Niin, wihitämme itsemme yhteen." Tohtori pian wapisi ilosta.
"En tiedä enää, oletko ihminen tahi Jumalan enkeli, waan siitä ajasta kun tulin sinun tuntemaan, minulle on alkanut aiwan uusi elämä. Kaikki menestyy minulle ja wiimeksi en tiedä mihin onneni minun sysää. En epäile nyt enää mistään. Olga, lähtekäämme, minä seuraan sinun neuwoasi." "Ei, Simpsa, hämärä on wielä liian läpikuultawa, käwelemme wähän täällä ulompana.
"Kyllä minä täällä kannaksillakin tulen aikaan", sanoi mummo ja hapuili samassa reen perästä kiinni. "Antakaahan konttinne tänne rekeen; liika työhän kontin seljässänne pitäminen on kannaksilla seisoessanne", sanoin tuolle wähän waatiwalle ihmiselle. Mummo totteli. Hän riisui seljästään kontin, jonka sijoitimme reen keulalle; sitten lähdimme wuowaamaan eteenpäin ja mummo seisoi kannaksilla.
Näitä pojan hywiä lahjoja käytettiin wälikappaleina armoleipää anellessa, sillä heti taloon tultua weisasi tämä kauniilla, wähän wäräjäwällä, surullisen wiehkeällä lapsen=äänellänsä owipielessä jonkun wirren wärssyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät