Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Mutta, Sokrates", sanoi tähän Kritoni, "minun luullakseni aurinko vielä vuorilla viipyy eikä ole vielä laskenut. Ja tiedänhän minä muitten juoneen myrkyn sangen kauan aikaa sen jälkeen, kun heitä on käsketty, sittenkuin ovat sangen hyvin syöneet ja juoneet, muutamat myöskin yhdessä oltuaan niiden kanssa, joita rakastivat.
Mikä ihme heillä on reessä? LISBETA: Etkö näe, se on karhun nahka. SOFIA: Mutta ei heidän pitänyt olla pyynnillä tällä kertaa. LISBETA: Etkö näe, se on valmis talja, vuorilla peitetty. SOFIA: Luulisi talon kaatuvan perusteiltaan, niin he meluavat! NELJ
He rakensivat mahdottoman isoja salpauksia sen rannoille, voidaksensa hillitä sen pahaa luontoa, joka välistä ajoi sen karkaamaan yli laitojensa ulos oikeasta väylästään. Kerran keväällä paistoi aurinko kuumasti, niin että paljon lunta suli vuorilla ja juoksi voimakkaissa puroissa isoon jokeen. Siitä tuli Kohiseva mielivaltaiseksi ja rajuksi.
Syvä pimeys peittää nyt laakson, kun aurinko on sille hyvästi-jättänyt, mutta vuorilla näkyy vielä liepeet sen purppura-vaipasta. Kuninkaallista seuruetta se vaatii kunnes vaipuu aaltojen helmaan. Ruhtinatar kulkee eteenpäin ja soturit tekevät kunnioitusta hohtavissa asuissaan.
Vuorilla pysyvä, monivuotinen lumi muuttuu aina korkeammaksi ja viimein litistymällä jääksi, jota sanotaan "Firn'iksi". Useissa vuoriseuduissa sanotaankin sentähden lumen ja jään peittoisia vuorenkukkuloita firne'iksi.
Eipä siis kummaa jos kandidaatin hattu, ulkopuolelta hyvästi harjattuna ja siivottuna, oli varustettu sangen risaisella vuorilla. Eräänä päivänä oli kandidaatti asettanut hattunsa pöydälle vierashuoneen nurkkaan, ja hänen vilkkaasti jutellessaan sohvan luona, kokoontuivat Henrik, Eva ja Petrea sangen arveluttavan salaperäisinä vapauden vertauskuvan ympäri.
Syy tähän viivyttelemiseen oli se, että sinä aamuna, yleistä lausetapaa käyttääkseni, kaikki kävi hullusti. Siis, oli tunti myöhemmin kuin olisi tullut olla, hyvät herrat, kun minä vedin lammasnahkaisella vuorilla varustetun jalkapolstan polvieni yli ja asetin pienen koirani mukavasti istumaan viereeni ja lähdin matkalle. Oli kolkko lokakuun päivä.
Kolme yötä melkein läpeensä vaelsimme tavattoman jylhiä vuoria pitkin ja kuohuvien jokien alkulähteitten ohitse. Usein saimme haparoida sumussa ja melkein lakkaamatta kestää tuulta ja sadetta. Ei kertaakaan aurinko säteillään sulostuttanut kulkuamme. Päivät makailimme likomärässä kanervikossa ja yöt herkeämättä kiipeilimme huimaavan korkeilla vuorilla ja louhikkoisilla kallioilla.
Marraskuun 26 päivän aamulla rupesi puhaltamaan ja raivoamaan ankaran kylmä pohjoistuuli, joka puolenpäivän aikaan muuttui vesi- ja lumituiskuksi. Tästä jo kyllä voipi arvata ja kuvailla, minkälainen oli elantomme autioilla vuorilla. Muutamat, joilla vielä oli jälellä, pystyttivät kangastelttansa. Toiset kaivoivat maakuoppia. Minä kumppanineni pystytin telttarisasen, mutta mitä hyvää tästä oli?
Se muistutti minulle erästä vanhaa juttua saattojoukosta, jossa oli saattoväkenä perkeleitä, jotka kantoivat erään syntisen ruumista Strombolin tuli-aukkoon. "Ah, Sennor," huudahti Mateo, "minä saattaisin kertoa teille historian eräästä saattoväestä, joka kerrankin nähtiin näillä vuorilla; mutta te nauraisitte minulle ja sanoisitte, että se on minun isän-isäni räätälin testamentteja."
Päivän Sana
Muut Etsivät