Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Ensi kerran kuuli Paul hänen sanovan: äitimme. Kiitän sinua, sanoi hän lämpimästi veljensä kättä puristaen. Ja minä siunaan sinua, poikani, suurimman voiton johdosta, jonka kuolevainen voi voittaa: kun voittaa itsensä.
Koko hänen muotonsa osoitti kuoleman kanssa taistelevaa, joka jo itsekin on huomannut, että kuolema on voiton puolelle päässyt. Hän oli kumminkin vielä nuori, tämä mies, vielä ei ollut hän kolmatta vuosikymmenystään nähnyt. Tuolilla hänen vuoteensa vieressä oli koko patteria rohtoja; mutta mitä ne kuolemalle taisivat! Hän on nukkunut ja vasta herännyt.
Olet oikeassa, sanoi kuningas, nähtävästi iloissaan, kun sai sopivan syyn peruuttaakseen jo annetun ryntäyskäskyn tällaista tapahtui nyt ensi kerran hänen elämässään. Kuninkaan kapina kuningasta vastaan oli tällä kertaa kukistettu. Oikean asian voiton palkitsi pian riemuvoitto. Kanitz näki ruotsalaisten ryntäysvalmistukset ja tarjosi toistamiseen pakkosovintoa.
Meri oli täynnä lyötyin vihollisten ruumiita, Köpenhamina vapaa ja voiton ruunu säteili Filippan kauniilla otsalla. Palavain laivain tuli valaisi kevät yötä, kun kuningatar vei jälleen voitolliset laumansa pelastettuun kaupunkiin. Siellä veisasivat he yhteisen kiitosvirren voiton Jumalalle, ja kansa kantoi Filippan riemusaatolla Absalonin vanhaan linnaan.
Ollen katsantotavaltaan menneen vuosisadan valistusfilosofian kannalla, hän ennen kaikkea tahtoo kirjoituksissaan antaa hyödyllisiä neuvoja ja opetuksia, sotii taika-uskoa ja vääriä luuloja vastaan, moittii huonoja tapoja, niinkuin oman voiton pyyntöä ja eläinten rääkkäystä, levittää tietoja ja siveellisyyttä j. n. e.
Tämä, ja Jumalan johtava käsi on elämämme tien kohottanut ylös näin jalolle ja iloiselle kunnaalle, jonka harjulla nyt voiton sankarina seisomme. Kymmenen kultaista vuotta on mennyt sitten kun vihan, sydämen kiukun vallassa pakenimme metsien pimeyteen. Niin teimme.
Luultavasti oli joku heistä tämän voiton jälkeen ollut niin varovainen, että asetti paaden luolan suulle.
Kauvas kuuluu Kääpän roiske, Vetten loiske, Jäiden jyske, Rantain ryske: Jää jo lohkee lohkee lähtien! Huimast' huudan sille riemuiten: Riennä, lennä, Joesta ennä, Kahle lauhain lainehien, Kate kaunorantasien! Pauvanne kun pauhoaa, Voiman, voiton Kääppä saa.
MACBETH. Poika, käske, Ett' emäntäs, kun juomani on valmis, Kilistää kelloa. Käy maata sinä. (Palvelija lähtee.) Tuo onko puukko, silmissäni tuossa, Päin kättä kahva? Annas sinuun tartun! En sua saanut, ja tok' yhä näen sun. Sa, turman ilmiö, sua eikö koura Käsitä niinkuin silmä? Taikka tietkö Vaan mieliluulon puukko, tyhjä haamu, Vaan kiihtyneiden aivojeni luoma? Sun yhä näen, niin käsin tuntuvana Kuin tämän, jonka tässä paljastan. Sa näytät mulle tien, jot' aion käydä; Ja tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. Muun aistimiston narriks silm' on tullut, Tai vie se niistä voiton. Yhä näen sun, Terä, kahva täynnä veripisaroita, Joit' äsken niiss' ei ollut. Tyhjää kaikki; Verinen teko vaan se silmissäni Näin kuvastuu. Nyt toinen puoli maata On niinkuin kuollut; häijyt unet hiipii Makaajan luo läp' uudinten; nyt velhot Hekaten kalvaan uhrijuhlaa viettää; Ja laiha murha, vartijansa, suden, Kehoitus-ulvonnasta säikkyneenä, Kuin himokas Tarquinius, määränpäähän Salaisin rosvoaskelin kuin haamu Näin hiipivi. Sa luja, vankka maa,
Hänestä oli jo tullut vahinko-eläin, vahinko-ihminen, joka ei osannut hillitä intohimojaaan »voiton yhteisen eduksi», ja siksi oli hänen sorruttava. Mutta niin ei ole tarvis käydä kaikkien hänen vertaistensa: »Yhteisistä tee eduista työväksi osalliseksi, teetpä sen vapaaksi kohta»,
Päivän Sana
Muut Etsivät