United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voithan puolustaa itseäsi sillä, että kun santarmit vaativat ainoastaan sinun suostumustasi sinä voit selittää aivan hyvin voit sen tehdä että sinä luulit, että he jo olivat ilmoittaneet asiasta kenraalikuvernöörillekin. LINDH. Pidättäen kärsimättömyyttään. Mutta jos kerran on niin, niin eihän ole pelkoa, että kenraalikuvernööri tulee tekemään vaikeuksia.
Voithan sen arvata, että niin peräti paatuneessa kansassa, kuin täällä, missä vanha, arvossa pidetty kiertokouluuttajamme oli joutua virattomaksi ainoastaan siitä syystä, että hän uskalsi muutamia isäntiä kehoittaa parannukseen, niin arvaathan, että tuo uusi liike on täällä kohdannut mitä raainta pilkkaa.
Talonpoika tästä katseesta hämmästyen peräytyi ja vieraat tekivät samoin. Ruppert juoksi ylös, otti kukkaronsa maksaaksensa velkansa. "Voithan jättää seuraavaksi kerraksi", sanoi isäntä hänelle, joka myös tunsi itsensä turvallisemmaksi nurkassansa, kuin kiihtyneen pojan läheisyydessä. "En", vastasi Ruppert päättävästi, "te ette ole koskaan enään näkevä minua luonanne vieraana."
Voithan ymmärtää, että kun on kaikki näkevän Jumalan edessä, lapsi sydämmellä, niin kuin minä nyt, niin haluaa täydellistä rauhaa ja levollisen mielen ja sen vuoksi tahdon tunnustaa sinulle kaikki, että Jumala olisi minulle laupias. Tiedätkö, minkä vuoksi isä lopultakin suostui avioliittoomme, vaikka ensin vastusti?
SELMA. Kuinka antaisin minä hänen kadulla IINA. Voithan toki sen verran kärsivällisyyttä häneltä vaatia, jos hän todella ystäväsi on. SELMA. Olisihan se hirveän epäkohteliasta. IINA. En minä juuri yksin voi näin pimeällä mennä. Ja pitäisihän sinun toki jotain minunkin tähteni SELMA. No mutta ! IINA. Olenhan minä tavallani hyväntekijäsi. SELMA. Hyvä Iina!
Hän ei voinut olla, sanoi hän, läsnä siellä, missä hänen pyhimpiä tunteitaan loukattiin. »Voithan sitten mennä», sanoi rovasti. »Lähettäkäämme takaisin soittokunta», pyysi morsian, »en minäkään sitä tahdo». »Mutta minä tahdon», sanoi rovasti, ja poika meni lähtöään laittamaan. Hänen äitinsä ja sisarensa saivat hänet kuitenkin jäämään.
Jakob otti pienen lapsenpaidan ja piteli sitä molemmista pikku hihoista; ei ollut helppo tietää, mitä nuo ruskeat silmät lasiensa takaa puhuivat. »Mutta oletko sinä todellakin nostanut tuon raskaan ompelupöydän? Sinähän tiedät, ettei se ole luvallista, voithan toki huutaa minut tuolta konttorista avuksi, kun se on muutettava.» »Elä nyt toru, Jakob!»
Voi, elkää riidelkö! MIKKO. Ratkaise, kummalleko meistä tahdot kuulua? JOHANNES. Sen hän jo on tehnyt. Mene kirkkoon huomenna, niin saat kuulla. MIKKO. Seuraukset tiedät. Ratkaise! ANNA LIISA. Hyvä Jumala! JOHANNES. Voithan sen hänelle sanoa, koska hän välttämättä niin tahtoo. ANNA LIISA. Elkää kiusatko minua. Jättäkää minut rauhaan. JOHANNES. Oma syysi.
Voithan ymmärtää, ett'ei ihmisjalka pääse mihin ei pääse vuohenjalkakaan; mutta semmoisilla ihmisillä ei välistä ole järkeä; tietysti meidän täytyi palata kun olimme puolet matkaa kulkeneet; mutta kyllä on varma, ett'en minä uudista tätä temppua". Näin sanoen tarttui hän tuoppiin ja rupesi juomaan. "Mitenkä pääsit alas jälleen?" kysyi Kari ja pudisti hänen takkinsa puhtaaksi.
»Hiljaa!» Nydia kuiskutti nopeasti ja matalalla äänellä. »Oletko ihan varmaan Apekides?» »Jos minut tunnet, voithan itse nähdä minun piirteistäni.» »Olen sokea», Nydia vastasi. »Minä näen vain korvillani ja ne sinut tuntevat. Mutta vanno, että olet Apekides!» »Minä vannon jumalten nimeen, oikean käteni ja kuun kuutta.» »Vaiti! puhu hiljaa kumarru lähemmä anna kätesi! Tunnetko Arbakeen?