Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Sen neuvon minä annan, ja sitte tulen varmaan sinun ja Liisun häihin soittamaan tätä rakasta viuluani.» Näin sanoen Mikko painoi viuluansa rintaansa vasten ja lisäsi: »Olin minäkin ennen yhtä rakastunut ja rakastettu kuin sinä, mutta mustasukkaisuuteni turmeli onneni nyt ei ole minulla enää muuta rakastettavaa kuin tämä viuluni.» »Mistä tiedätte, kuinka rakastettu olen?
Pekka Juntunen otti Matin viulun käteensä, tarkasteli sitä. Tunnetko, Pekka, sitä kapinetta? Se on juuri sinun entinen viulusi, sanoi Matti, sen minä vaihdoin Kinnusen Eskolta. Annoin vanhan viuluni ja puolitoista markkaa väliä. Soitapas nyt, Pekka, joku iloinen liritys, vaikkapa Hollolan polska, soitithan sinä ennenkin, kehoitti Timo Terhakka.
Viulu-Mikko katsoi viuluansa, joka seinässä riippui, ja sanoi: "Tuossa on viuluni kauan saanut levätä, mutta tämän päivän kunniaksi otetaan se alas" ja Mikko rupesi soittamaan kaikellaisia kansan-lauluja. Nain kului ilta pian loppuun Niittymäessä, ja vieraat läksivät pois.
"Ovathan ne huoveja, sotureita tottahan he viuluni ja turvattomuuteni vuoksi antaisivat minun olla rauhassa". "Enpä niistä tahdo liioin kieltä kantaa", vastasi seppä. "Jos sinä tulisit heidän omiin kotilaaksoihinsa, he epäilemättä soisivat sinulle vieraanvaraa, eikä olisi siellä heistä mitään pelättävää. Mutta nyt he ovat sotaretkellä nyt heistä on kala kaikki, mitä apajaan sattuu.
Viulu-Mikko katsoi viuluansa, joka seinässä riippui, ja sanoi: »Tuossa on viuluni kauan saanut levätä, mutta tämän päivän kunniaksi otetaan se alas»; ja Mikko rupesi soittamaan kaikenlaisia kansanlauluja. Näin kului ilta pian loppuun Niittymäessä, ja vieraat läksivät pois.
Sen huomasivat myöskin toverini ja saivat pian tietää suruni. He ottivat ensin vähän osaa siihen, vaan sittemmin kehoittivat minua ottamaan viuluni ja poistamaan sillä suruni. Sen otinkin samassa, vaan en käyttääkseni sitä heidän neuvonsa mukaan menin sen kanssa ulos ja lyödä rämäytin nurkkaa vasten kappaleiksi. Päätin ett'en koskaan enää semmoista iloa tarvitsisi.
Viulu oli muassani, minä rupesin soittamaan, sillä Anna-Liisa kuunteli halusta viuluni ääntä. Tuvassa oli koko joukko kylän nuorisoa ja niiden seassa eräs Timo niminen torpanpoika, joka minun mielestäni useammin, kuin tarpeellista oli, katseli Anna-Liisaa. Minä painoin viuluani vasten leukaani, poljin jalkaa ja soitin kuin vimmattu.
Ho hoo kyllä voit tulla kummemmaksi! Tuokaa tänne viuluni. Nyt minä soitan. Ja hän sai viulun; Torger katsoa tuijotti sitä; semmoista viulua hän ei ennen ollut nähnyt. Se oli niin sievä, että kiilteli pitkän matkan päähän. Mikä mies sinä olet, jos uskallan kysyä? sanoi Torger. Nimeni on Ole Bull, oletko kuullut puhuttavan hänestä? Torger katsoi häntä suurilla silmillä. Ei, oletko sinä Ole, sinä?
Tuhlaajapoik' oon onneton; Mun turhuus saanut paulaans' on, Mutt' siitä tahdon päästä, Ja taivaan' Mä aikahan En jätä epätietoisaan. Torger oli vähällä tukehtua; kaikki rupesi kääntymään ympäri. Hoiperrellen tuli hän kotiin ja pani heti maata. Polta minun viuluni, Kari, polta se, sanon minä, muuten minä tulen palamaan ijankaikkisesti.
Kyllä, vastasi viuluniekka, pannen halkoja takkaan. Musta kissa pankolla katseli häntä sirkeillä, viheriäisillä silmillään, ja tultuaan nähtävästi siihen päätökseen, että tuo vieras on talon ystävä, alkoi siitä hyvillään kehrätä. Vieras silitteli sen pehmoista turkkia, kiepautti sen seljälleen ja alkoi leikkiä sen kanssa. Pian sinun tulee paha olla, puheli hän kissalle, sillä minä otan viuluni.
Päivän Sana
Muut Etsivät