Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


POOL FLIDA. Hän repii kaapunsa repaleiksi ja ruoskii itseänsä vitsoilla.

Oli jo kymmenen lintua, enimmäkseen vanhoja metsoja, ammuttu, kun sattumalta tultiin lammin rannalle, missä oli vedessä vitsalla pajuun sidottuna kuivista kuusista vitsoilla yhteen nidottu lautta, millä jonkun mökin asukkaat olivat lammin ulapalla kulkeneet ongella.

Itse olen jo lopettanut kaiken seurustelun tuon hävyttömän naisen kanssa, jota tänä iltana haette, enkä ole lepäävä ennenkuin hän on raipoilla ja vitsoilla ajettu vanhasta Ruotsistamme, joka on liian hyvä ja vapaa vierasten varkaiden raadeltavaksi! Hyvä! Hyvä!

Minulla nyt on asianlaita näin. Kun minä näen jollakin kauniin, pitkän kaulan, täytyy minun paikalla, vasten tahtoani, ajatella: tuotap' on hyvä latvata! Nuo kirotut teloitukset! Niit' ei saa päästään pois. Kun poikia on uimassa, ja minä näen jonkun alastoman selkäpiin, paikalla lentää mieleeni tusinoittain niitä, joit' olen nähnyt vitsoilla suomittavan.

Nyt oli hän luvannut että naiset saisivat kasteen, ja he vietiin kaakin-puulle, löylytettiin vitsoilla aika lailla ja asetettiin sitten näytteille kaupungissa. Vielä tiesi arendatori kertoa että ruhtinas Galitzin oli sanonut Vehmaan kirkkoherralle: "Te kirjoitatte kaiketi nyt Ruotsiin. Sen saatte mielellään tehdä, sillä minä en ruotsalaisia pelkää.

Sen jälkeen vaimot pehmeillä vitsoilla koteloita ripsovat, kunnes keskimmäisen ja parhaimman kerroksen päällysosa on niihin tarttunut. Sitte kotelot pannaan haaleasen veteen ja sieltä kehitään. Vaimot ensin kotelon neljä eli viisi lankaa pujoittelevat erään kapean rauta- tai tinapalan reikäin lävitse ja sitte ne yhdistävät.

Silloin alkaa liha kattilassa keikkua ja kiehua, niinkuin tuossa paikassa pois hypätäkseen. Jo tulee veljille hätä käteen, ja kiireen kautta he pojalle osaansa antamaan. Siitä on tullut tapa, että metsämiehet kohta, kun otso on kaadettu, alkavat sitä hutkia vitsoilla, joihin on messinkirengas solmittu. Ja sen pituinen oli se vanhain tarina, jota nuoretkin aina mielessään pitäkööt!

Minä muistan, kuinka kalliina aikoina tällaisten lasten ruokon edestä kyllä otettiin rahaa, mutta lasten annettiin nälkää nähdä; ja kuinka, jos net raukat nälissään parkuivat ja huusivat, heitä vitsoilla pieksettiin, että olisivat vaiti, eikä muut ihmiset saisi kuulla siitä.

Elä tule minua likelle, taikka lyön sinua näillä vitsoilla. Katso minuun edes toisella silmällä. Menetkös siitä! Tui-tui! Etkö mene, etkö etkö? Tui-tui! Tui-tui! Tui-tui! ELLI. Etkö sinä jo pakene? Ai, ai, ai, ai! Siinä sen sait. Vieläkö mielesi tekee toisen kerran minua kiusottelemaan? EERO. Jokos nyt lepyt, Elli kulta? ELLI. Lupaatkos, ettet minua koskaan enää suutele?

Miehet rupesivat joenrantametsästä hakkaamaan kuivia kuusia ja kuivia honkia, ja toiset rupesivat vääntämään vitsoja. Heti oli nyt vitsoilla nidottu viisipölkkyinen, noin neljän sylen pituinen lautta valmis. Mutta täytyi vielä hankkia viiden sylen pituiset sauvoimet, joilla voitiin joen pohjasta pitäen sauvoa lauttaa poikki joen.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät