United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
Kun he hetken aikaa näin olivat seisoneet vastakkain ja katsastelleet toisiansa, lausui nuori herra sen kysymyksen, joka siihen aikaan oli tavallinen kaikkien suussa, kun tämmöisellä tavalla satuttiin outojen kanssa yhteen: »Kenenkä puolta te pidätte?» »Virkkakaa mulle ensin», vastasi soturi, »kenenkä puolta te pidätte? Vahvemman puolueen tulee ensiksi puhua.»
Menkää täältä Blangy'yn, ja Blangy'sta Neufchâtel'iin. Neufchâtel'issa menkää Herse d'or'in ravintolaan, virkkakaa tunnussana isännälle, niin tapaatte siellä samoinkuin täällä satuloidun hevosen. Olenko mitään velkaa? kysyi d'Artagnan. Kaikki on maksettu, sanoi isäntä, ja runsaasti. Menkää siis, ja Jumala kanssanne! Amen! vastasi nuori mies lähtien ajamaan täydessä nelisessä.
"Kas siinäpä se onkin!" sanoi hanskuri; "katsokaas semmoista se on, kun ei huoli olla varoillansa! Mutta minua, Klemetti-isä, ei ihmiset suinkaan aja ulos, paitsi kenties jos olen teillä seurakumppalina. Olkaa siis niin hyvä ja virkkakaa nyt kohta mitä teillä on sanottavaa tyttärestäni, ja olkaamme sitten vähemmin naapurikset kuin tähän asti". "Tämä, Simo veli, minulla olisi sanottavaa.
»Virkkakaa, arvoisa mestari, niin pian ja niin joutuun kuin vain voitte minä kuuntelen hartaasti.» »No hyvä», jatkoi pormestari. »Minulla on vain yksi sana lisättävänä, se nimittäin, että Trudchen, jota ero tästä sievästä aatelisneidosta surettaa, aivan kuin hän olisi hänen oma sisarensa, käskee teitä pukeutumaan toiseen pukuun.
Virkkakaa vaan pari sanaa, herra kuningas virkkakaa vaan: 'Pankaa kiinni! niin March'in kreivi ei olekaan pääsevä Carn-joen poikki petturimatkallaan." "Ei, jalo kreivi", sanoi Albanyn herttua, joka paremmin soi, että nuot molemmat mahtavat herrat olisivat olemassa, toisilleen vastapainona, kuin että toinen heistä yksinvaltaan pääsisi, "se olisi ajattelematon neuvo.
»Se on tietty», vakuutti Dalgetty hämmästymättä. »Sillä korkeampiarvoiselle soturille olisi kaksinkertainen häpeä, jos hänen nimensä tulisi mainituksi pienessä kepposessa.» »No entä, virkkakaa, hyvä herra», pitkitti kreivi Menteith, »mistä syystä te niin edullisesta palveluksesta luovuitte?»
Kun kunnioittain valtiattareeni ma olin katsahtanut ynnä katseen hän mulle suonut suopean ja varman, valohon käännyin, joka alttiuttaan niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootte!» Ah, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, kun moista pyysin, entisriemuihinsa.
"Menkää hänen luokseen samalla tiellä tänä iltana nyt! virkkakaa hänelle mitä olette tehneet. Sanokaa hänelle, että minä olen ottanut hänen lapsensa ja sanokaa hänelle, ettei hän koskaan enää saa nähdä sitä lasta. Olkoonpa se lapsi missä tahansa, niin hän ei saa hakea sitä vaikka veisin sen jos mihinkin, niin hän ei saa seurata jälestä! Menkää nyt!
Hän tarttui oveen, avatakseen sen, mutta Ludvig esti häntä: »Ei, Crévecoeur, ei teidän kunnianne on minulle riittävä takuu. Mutta mitähän herttua aikoo tehdä minulle? Eihän hän toki voi toivoa saavansa pitää minua kauan vankeudessa, ja sanalla sanoen, virkkakaa minulle, mitä te siitä ajattelette, Crévecoeur.»