Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Sinun keskustelusi neitin kera oli sitä innokkaampi. No niin, hän on oikein sievä "lutka"; vahinko vaan, ettei hän ole tarjooja-mamselli Schweizerissä. Mistä te puhuitte? Tuo oli yksinkertainen kysymys; mitä muuta puhuisi, jollei vaan turhia juttuja; hän tahtoi olla olevinansa vikkelä, ja niin saattaa kutoa kokoon mitä vaan, hän nauraa varsin hyvin, vaikka suupielet menevät vähän vinoon.
Keveänä, kuulumattomana kun henki, hiipi tyttö vuoteeltaan, käärittyään suuren kaulaliinan ympärilleen. Herättämättä muuten keveä-unisia vanhuksia, lehahti hän heidän ohitsensa. Hän nojasi käsivartensa akkunan puitetta vasten, ja vinoon tulevat kuun säteet kohtasivat hänen lumivalkoista otsaansa ja rintaansa.
Tuota tehdessään, meni Matin naama vähän vinoon, mutta kelpo voiteen tulikin tehdä juuri tuommoisen kirvelevän vaikutuksen, jos mieli siitä jotakin hyötyä olla; ja Mattimme oli sangen tyytyväinen. Sitten levitti hän kukkarostaan sormen paksusti tupakan rouheita haavansa päälle, otti huivin kaulastaan ja sitoi sillä haavan voiteineen kiinni.
Tyttöjen mielestä se oli niin sievä, niin kovasti sievä. Pistettiin pensaiden takana leningit päälle ja lähdettiin sitten ruispellon pientaretta myöten kartanolle. Vasemmalle oli heillä ensiksikin kota, johon sivumennen täytyi vilkaista sisään. Semmoinen soma laitos. Eihän tuossa ollut oikeita seiniä edes eikä kattoa minkäänlaista. Pyöreitä puita vaan pystytetty vinoon toisiaan vasten.
Vihdoin sattui hän tuossa suuressa kovakuoriais-jahdissaan tulemaan mehiläisten luokse, ja nähdessään, kuinka paljon kovakuoriaisia siellä oli, pani hän heti alkuun jahdin näitä vastaan, jolloin mehiläiset pistelivät häntä niin pahanpäiväisesti, että kun äiti hänen kauheasta porustaan riensi sinne, hänen toinen poskensa jo oli ajettunut, niinkuin limppu, silmä kokonaan kadonnut ajetuksesta ja suu niin vinoon mennyt, että sitä vaan toiselta sivulta saattoi nähdä.
Näin, että hän tuli luokseni vinoon kadun ylitse, ja jäin katselemaan hänen jalkojaan. Mutta äkkiä käveli hän toisin. No, luojankiitos, ajattelin minä: hän osaa siis kävellä kuten ihminen. Tahdoin vain, sanoi hän, kysyä teiltä... Kysyä teiltä, vieläkö se pitää paikkansa, että minä saan näytellä osan? Katsoin häneen ja jälleen hänen silmiinsä. Kyllä, vastasin minä, tietysti se pitää paikkansa.
Minä en häntä voi rakastaa, häntä en. Sehän se juuri oli niin nurinpuolista, vinoon kiertynyttä, kummallista tässä maailmassa. Elsa kyllä saattoi rakastaa, ja rakastaa tulisesti, mutta ei häntä. Ja hän taas ei muita! Kyllä, kyllä se oli viheliäistä tämä elämä kurjaa! Niin sitä itkettiin, vetisteltiin siinä pimeässä kauan, pari tuntia. Ja kyyneleet loppuivat ja uupumus voitti.
Tuntisiko sitä nyt entiseksi, enää ... tuota vinoon kallistunutta, jonka ikkunat ovat rikki taikka paikatut? Nyt kaunistavat sitä tuomet ... tekevät sen runolliseksi. Mökillä on ympärillään kokonainen tuomitarha: pieni puisto ja metsikkö suuria tuomia... Ja seinänvieressä kukkii keltaisia narsisseja. Sitten ... piankin seuraavat kurjenmiekat, valkeat, tummansiniset taikka keltaiset.
Minä olen lyönyt häntä, äiti on lyönyt häntä, ja sinäkin olet tehnyt parastasi, ja kuitenkin meni hänen kasvatuksensa vinoon, sillä kun hänen piti lähteä matkalle ulos maailmaan, oli hän tyhmä nahjus. Eikä siitä matkastakaan ollut hänelle suurta hyötyä se täytyy minun tunnustaa.
Milloin tarttuivat hänen vaatteensa tiheään pensaikkoon, milloin takertui hänen hattunsa pitkään oksaan nykäisten hänen päänsä vinoon, milloin hän kompastui tahi kaatui puunjuuriin ja kiviin, joita pimeä esti näkemästä tahi joita hän ei niin kiireessään malttanut välttää; sitäpaitsi lensivät yölepakot hänelle vasten silmiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät