United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vilma Aarnio oli käynyt vallan punaiseksi ja hän oli vähällä purskahtaa itkuun. Tuo loukkaus Annaa kohtaan hänen tähtensä oli vallan kuulumatonta. Ja Anna saattoi vielä luulla häntä niin halpamaiseksi että Vilman ääni vapisi pidätetystä itkusta, kun hän riensi Annan luo sanoen: "Neiti Hemmer rakas neiti Hemmer ettehän uskone että minä että minä "
Pikku Vilma Aarnio saattoi olla sanomattoman miellyttävä, kun hän vilkkaasti ja luonnollisesti laverteli kaiken maailman asioita, mutta niin pian kun hän rupesi "esiintymään", kävi hän suorastaan tympeyttäväksi. Sen huomasi Hart nyt hyvin selvästi. Vilma oli hyvin pieni ja hyvin pyöreä, mutta hän kuvitteli nyt olevansa pitkä ja majesteettinen ja antoi kasvoilleen vastaavan arvokkaan ilmeen.
Samassa pyörähti pieni, ketteräliikkeinen neitonen Mikonkadun kulmasta hänen eteensä, tervehti nopeasti ja oli samassa hävinnyt jonnekin kauppapuotiin. Pilkallinen väre Hartin suupielessä tuli taas näkyviin. Hän muisti selvästi viime kevään, jolloin hän kaiken hulluutensa huippuna oli ollut vähällä kosia tuota samaa pientä, pyöreätä, tummatukkaista Vilma Aarniota.
Nyt hän koetti uskotella omalletunnolleen, ettei hän ollut valehdellut ollenkaan, ei kerrassa mitään. Hän oli vain katsonut kelloaan herranen aika, mitä pahaa siinä oli? Jos Vilma Aarnio siitä sai sen käsityksen että häntä, Hartia, odotti tärkeä työ, niin oliko se hänen syynsä? Kuinka häntä suorastaan inhotti hänen oma itsensä!
Jos hän on kunnon mies, on hän epäilemättä tarkoittanut jotain käyttäytyessään sillä tavalla Vilma Aarniota kohtaan. Vilma on uskonut Elsalle kaikki ja Elsa ei salaa mitään äidiltään", sanoi rouva Huovinen terävästi. "Mutta mamma, sehän oli salaisuus " alotti Elsa, vaan täti keskeytti hänet. "Kyllä tiedän.
Vilma oli lopettanut keskustelunsa vengerkasta ja kääntyi rouva Huoviseen ja Elsaan päin kysyen: "Emmekö lähde tänä iltana katsomaan hiidenpatoja Hanhisaaressa? Sehän on melkein tiellä Koivuniemeen." "Se olisi varsin hauskaa", vastasi Eksköld, "vai mitä rouva Huovinen ja neiti Elsa arvelevat?" "Voi, se olisi hirveän lystiä!" huudahti Elsa, ja rouva Huovinen hymyili.
Ja taas häntä hävetti tuo tieto että hän todellakin kerran oli ollut rakastunut Vilma Aarnioon ja että Eksköld arvattavasti tiesi siitä. Huh! minkälainen raukka hän oli, vaikka oli olevinaan aika mies! Ja mikä kirottu sentimentaalisuus hänet oli houkutellut nyt ottamaan ylioppilaslakinkin päähänsä?
Vilma Aarnio kertoi juuri pitkää juttua. Neiti X, se punatukkainen, joka jo oli ainakin 35 vuotta ja joka ennen oli ollut kihloissa sen pastori Y:n kanssa, oli äskettäin mennyt naimisiin maisteri
Vilma Aarnio oli tietysti aina mukana illanvietoissa ja joskus vielä muitakin nuoria. Mutta ei Vilman vilkkaus eikä mikään voinut poistaa pilviä Hartin otsalta. Hän oli ainoa tuossa seurassa, jota näkyi huoli painavan. Vilma Aarnio luopuikin pian kaikista yrityksistä elähyttää Hartia, sillä hän oli nyt vakuutettu löytäneensä syyn Hartin alakuloisuuteen.
Tuo ajatus että Hart, hänen Olli Hartinsa, hänen ystävänsä, laskeutuisi alas tuonne tädin maailmaan valitakseen sieltä itselleen aviopuolisoksi pienen, pyöreän Vilma Aarnion, tuntui niin perin hullunkuriselta. Rouva Huovinen punastui kovasti. "Onko hän uskonut sinulle salaisuutensa, koska olet niin varma siitä?