Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hänen ihana, sininen pintansa vilahtaa kellertäväksi, hänen kristallinkirkas, läpikuultava vetensä muuttuu suitsuavaksi valkoiseksi vaahdoksi, joka syökseytyy alas ensimmäisestä koskesta, jota myös "Pikku Imatraksi" sanotaan. Vuoksi tässä paikassa on 570 jalkaa leveä.
Aivan entisellään, vaimoseni sekaelementtien vallassa. Milloin äkäpussi pakkanen, milloin aika tuisku, milloin taas keväinen sadepilvi kaikki sentähden, ett'ei ole täysvillainen. Maltahan. Jo vilahtaa pilvestä päivä! Jo hymyilee mutta se ei ole pitkällinen sentähden, ett'et ole täysvillainen. Olenpa täysvillainen! No miten? Ajatuksissani olen jo täysvillainen. Oikeinko totta, vaimoseni?
"Ja nyt, Simo veikkonen, koska sinä katsot vaaralliseksi seurata minua ja oppejani, täytyy minun kai lähteä yksin kulkemaan niiden kanssa sekä niiden vaarain kanssa, jotka niistä voivat tulla minulle. Mutta kenties silmäsi joskus, vähemmin sokeentuneena maallisten toivoin ja pelkoin kautta kuin nyt, vilahtaa takaisin tähän mieheen, joka luultavasti kenties pian ijäksi temmataan pois sinulta.
Pihalla taivaan tanssivan ma nään Tuon tähtiparven ringissään. Sen keskell' loiste auringon On valonsoihtu summaton. Hymyillen katsoo tanssiseuroja Auringon silmä valvova; Vaan surunsätein himme'in Vilahtaa tähtiin eksyviin. Oi onneton, ken tähtyeistä vaan Vieraantuu alkuvalostaan: Se jähmettyen, sammuen, Musertuu avaruutehen!
Suur' on herra hovilainen, Rikkain puolen Savonmaan, Pitkin maita käypi maine Uhkeasta talostaan. Pulska talo, laajat pellot, Aluskunta avara, Sadan lehmän soipi kellot Tarhatiellä illalla. Siks'pä hymy huulillansa Viiksen alta vilahtaa, Kun hän leikkuupellollansa Joukkoaan käy katsomaan. Kuhilaita tuhatmäärin Sängen päälle kohoaa, Kirjavana joukko häärii Työssä siinä uutteraan.
Kun hän taas oli yksistänsä huoneessaan, tuli hän murheelliseksi. Hän katseli kauan ulos suviseen yöhön, ei hän tietänyt, mitä hän ajatteli. Mailman menoista täällä ei kuule, ei näe mitään, ainoastansa kaukana etäällä, tuonpuolisella vuorella seisoo yksinäinen huone, jossa kettinkiseppä asuu; nyt sieltä vilahtaa valkea, mutta katoo taas pian.
Ja yht'äkkiä hän pelästyy. Ikkuna huvilassa narahtaa ja lentää auki; mutta ehkäpä siellä olikin joku niitä herrasvieraita, häijyjä todistajia? Ei, Muttinen itse se olikin, hän se sieltä nyt ilmestyy punaisessa paidassaan parvekkeelle, koivujen väliin, pitkässä akanpaidassaan. Piruako se näin aikaiseen? vilahtaa Käkriäisen päässä.
Kun hän tervehti tahi puhui, muuttui hänen näkösä eläväksi ja sen ylitse vilahti suloinen, surumielinen hymy ikäänkuin aurinko vilahtaa näkyviin nopeasti lentävien ukkosenpilvien lomasta; se vilahdus näkyi, vaan hävisi kohta; vakaamielisyys, tylyys jäi sen sijaan.
Tyttö kuuristuu ottamaan tien vierestä valkokukkaista revonleipää, jolloin lyhyen hameen alta vilahtaa esiin täyteläiset, paljaat pohkeet. Niitä vasten lyövät hameen helmat tahtia joka askeleella, mutta nyt seisahtuu tyttö.
Eikö vain siellä ole purjevene tulossa. Paholainen itse kai siellä laskee!» »Pääsisihän se lentämälläkin, mitäs sen sitten purjehtia tarvitsisi.» »Hulluja nuo lie sitten täydelleen!» »Mitä lienevät, vaan tulossa ne ovat!» »Eiköhän siellä miehillä housut lotaja, jos heillä vähääkään järkeä lie. Katso, kun ei kun välistä vilahtaa purjetta aallon sisästä! Voi polosia!»
Päivän Sana
Muut Etsivät