Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Siinä puheessa on toki jotain järkeä", virkkoi matami Shoolbred, "vaikken minä taida käsittää, minkätähden viitsit saattaa hyvän nimen ihmisten kielille mokoman tähden, joka kahden hopeapennin edestä taikka vielä vähemmästä saisi itsellensä yömajan." "Heitä se minun huolekseni, muija kulta, ja ole sinä vaan hyvä tälle tytölle."
Viitsit todellakin mennä sinne Siionin virsiä veisaamaan, noiden vanhojen akkojen kanssa. HANNA. Tulen minäkin vanhaksi aikaa voittaen. JUSSI. Laittaisivat ensin vaatteita kylmän ilmanalan lapsille. TEUVO. Ajattelin juuri sanoa samaa. JUSSI. Ja antaisivat neekerien olla oloillaan, niin pysyisivät ehken paljon onnellisempina. TEUVO. No, varmaan. Kun saisivat elää luonnollista elämää
Tämä on kai olevinaan »viimeinen varoitus»: »Poistu tai kuole». Se saapuu jo kolmannen kerran ja joka kerta yhä suuremmilla kirjaimilla. ROUVA LINDH. Eikö sinulla ole aavistustakaan siitä, keneltä se on? LINDH. Ei, mutta se kai saadaan aikanaan tietää saat ainakin sinä. ROUVA LINDH. En todella ymmärrä, kuinka sinä viitsit ja voit. Mitä hauskuutta voi sinulle tuottaa tuommoinen?
Vaan kyllä kaiketi minä en rupea tekemään enemmän kuin ennenkään. Mutta kun minä sen lisään, niin sinun täytyy tehdä. Eipähän ole pakosta Joko taas alotat riitaa. No en maksa enemmän kuin ennenkään, ja minusta on kummaa, että sinä viitsit vaatiakaan niin paljon tuollaisesta hallan pesästä. Sepä siinä on.
Samasta kattilasta ja pannusta olen heille antanut, kuin mitä on itsellemmekin pöytään tuotu. ILLI. Miksi he eivät siis meillä pysy? Mikä on viikon, mikä ei sitäkään. SUSANNA. Ja tuota sinä viitsit kysellä! ILLI. Ja kuinka meille juuri osuisi aina nuo kaikkein kurjimmat, raukat. Se on ihmeellistä se! Ei, se syy ei kelpaa! SUSANNA. No, mitäs sinä sitte luulet? Sanoppas nyt! ILLI. Hm.
Hän oli alkanut »Lieder ohne Worte», kun ovi aukeni ja Olga katsoi sisään. Nähtyään vieraat, vetääntyi hän takaisin etehiseen; mutta Hanna keskeytti soiton ja juoksi hänen luokseen. »Tule kävelemään», kuiskasi Olga puoliääneen. »Ne odottavat meitä portilla.» »Ketkä?» »Woldemar ja Tirri.» »Voi en minä pääse. Täytyy soittaa noille herroille,» »Että sinä viitsit.
BERTHA. Suo anteeksi, minulla on vaan kahta lajia leipää tarjottavana, mutta niinkuin jo eilen sanoin, en ole mitään varustanut syntymäpäivääni varten AMALIA. Ooh, kultaseni, että sinä viitsit! Mitä tyhjästä kursailee niin vanhan ystävän kanssa kuin minä olen tässä talossa. Mutta varustuksista johtuu mieleeni eräs asia, josta minun täytyy teille kertoa, ystäväni.
Synkältä näyttää ... ja uhkaavalta... Mutta Jumala antaa taas kirkkaan päivänsä paistaa, kun me häneen turvaamme. Mitä tekin siinä höpisette...! Täytyy tästä jo kotiin lähtöäkin ajatella... Vai kotiin lähtöä?... että viitsit puhellakaan! Täytyisi ehtiä ennen sadetta ... ettei pahasti kastuisi.
Kuinka vuorineuvos oli kohdellut aikoinaan hänen isäänsä, kuinka satoja muita, ja mitä hänen omat apulaisensa hänestä ajattelivat? Eihän voinut saada pahempaa isäntää. Olihan se sama kuin joutua pirun palvelukseen. Että sinäkin viitsit! pääsi häneltä vasten tahtoaan. »Viitsit»? Viitsin mitä? Ottaako vastaan kaksitoista tuhatta markkaa? Mennä sen veren-imijän mieheksi, virkkoi Johannes.
"Paisuu palmu painon alla", pilkkasivat toiset. "Nouse ylös, mitäs siellä toisen alla viitsit maata?" Mutta Olli puserteli paltamolaista siksi, että hänen täytyi rukoilla. "Minä rukoilen", sanoi hän. "Kuinkas rukoilet?" kysyi Olli. "Päästä minut ylös!" "Rukoile paremmin!" "Päästä Olli-kulta minä ylös!" "Vieläkin paremmin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät