United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin jotenkin korkeakasvuisen haamun viitan tapaisessa nutussa käyvän edelläni, aloin aavistaa ja kiirehdin askeleitani niin, että ennen häntä ennätin kadun päähän, jolloin käännyin ja, aivan oikein, tunsin nuo omituiset kasvot. Haamu oli Ahasverus.
"Jalosukuinen herra," vastasi Chilon Chilonides, "viisain vainajista, Ulysses, lähettää minun kauttani viisaimmalle elävistä, Petroniukselle, pyynnön, että hän uudella viitalla peittäisi risani." "Kautta Hecate Triformiksen!" huudahti Petronius, "vastauksesi ansaitsee uuden viitan." Siinä heidän keskustelunsa katkesi, sillä Vinitius virkkoi äkkiä: "Tiedätkö tarkkaan, mistä on kysymys?"
Samassa hän säpsähti, ikäänkuin joku tuuma olisi välähtänyt hänen päähänsä. "Kautta Vapahtajan tuskain," puhkesi hän kiihkeästi puhumaan, "minä jään tänne! Hän ottaa tesseran, kietoo huivin päänsä ympäri, heittää viitan ylleen ja lähtee.
Se seikka vaan näytti hänestä kummalliselta, että joukon lopussa ratsasti pitkä-vartaloinen nainen, jonka jalo vartalo oli pitkän, valkoisen viitan peitossa; kun tämä näki, että Manlius seisahtui, teki hän samaten, ikään kuin olisi hän jotain miettinyt; siellä he tällä tavalla vähän aikaa seisoivat, katsellen toisiaan, siksikuin taas kääntyivät ja jatkoivat matkaansa.
Hän näyttää olevan levoton jostain, hän seuraa, pää kyynärpään varassa, jokaista liikettä pukeutuessani. Ja kun minulla jo on päällystakki ylläni ja minä harjaan hattuani, ei hän enää malta olla kysymättä: Et kai mene antamatta minulle pientä lahjaa? Kun hän kuulee kultarahan kilahtavan kamiinille, nousee hän ylös, hakee tohvelinsa, kääräisee viitan ympärilleen ja tulee päästämään minua ulos.
Tämän viitan laskujen peitossa riippui hänen haavoitettu käsivartensa punaisen silkkinauhan nojassa, ja vasemmalla kädellään tukesi hän itseään nuorukaiseen, jonka otsalla, vaikka hän tuskin vielä oli lapsuuden ajan taaksensa jättänyt, jo näkyi ennen-aikuisen miettimisen ja himon kyntäviä syviä ryppyjä.
Etsi onneasi ennemmin työn kunniasta, rukouksen lohdutuksesta, omatunnon rauhasta ja puhdista tahtosi lapsellisen rakkauden nöyryydessä, jonka olet unohtanut luottaessasi omiin pettäviin voimiisi. Paul katseli ulos ikkunasta. Hänestä tuntui kuin pirulliset äänet kuiskailisivat illan pimeässä, ja puiden toisella puolen hän oli näkevinään tohtori Martin ruskean viitan liehuvan.
"Minä olen", hän sanoi, silmät vielä kiinitettyinä siihen, missä hän oli nähnyt temppeliherran viitan viimeiseksi liehahtavan, "olen tosiaan loihtinut esiin itse paholaisen! Ken olisi uskonut, että tuo tyly, asketinen suurimestari, jonka koko onni tai onnettomuus liittyy hänen veljeskuntansa kohtaloon, tahtoisi tehdä enemmän sen hyväksi kuin minä joka vain omaa etuani valvon?
Hän pukeutui tähtientutkijaksi, pani ylleen leveähihaisen viitan, päähänsä turbaanin ja värjäsi kulmakarvansa. Sitten hän otti käteensä rasian, jossa oli hiekkaa, ja kainaloonsa pergamenttikantisen kirjan.
Minä kuuntelin tarkasti, mennessäni viitan alla kävelevien jäljessä, mutta he olivat vaiti ei yhtäkään sanaa, ei ääntäkään. Jopa nyt!... Mitä se oli? Julia aivasti. No, L. sanoo kai "onneks' olkoon!" ja sepä saattaisi sitten johdattaa heitä muu ..., ei, hän ei mitään sanonut. Me olemme tulleet puutarhasta, me menemme pihan poikki. Eivätkö he nyt kumpikaan puhu? nyt! ... eipä vain.