Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Sitä kiiruhti hän nyt etsimään. Eväspussin käänsi hän nurin, sillä sinne oli kaiketi viinapullo kätketty, mutta tyhjään haki hän sitä nyt. Vieraat tunsivat näet Leenan; he olivat ennenkin olleet saarella ja samaten kuin nyt nukkuneet, mutta herätessänsä huomanneet taskumatin pirstana ja Leenan makaavan palaisien vieressä ja nukkuvan autuaallista unta.
Puol'yön aurinko paistoi uneliaasti noille pienoisille, satunnaisesti sovitetuille telttakujille, jotk' olivat muodostetut purjeista ja kumotuista venheistä laitetuilla teltoilla. Kun André oli yhden rivin ohi kulkenut, tuli hän toiseen, jossa hautajaisia vietettiin. Viinapullo kävi kädestä käteen, mutta vaimot löivät rintoihinsa ja reviskelivät hiuksiansa myötäänsä ähisten ja puhisten.
Minulla oli täysi viinapullo taskussa, ja Jooseppi kohta älysi sen ja pyysi minulta sitä. Minä sanoin: anna rahaa, niin saat, mutta hänellä ei ollut rahaa, ja minä en antanut velaksi. Silloin veti hän nuttunsa taskusta hopeaisen kellon ja piteli sitä minun silmieni edessä. En minä siitä huoli, se on varastettu kalu, sanoin minä ja käännyin pois.
Kun viimeinen vilahdus Hedvigistä katosi puiston puiden taakse, nousi Arvid seisalleen ja, huitoen vapisevia käsiään, tahtoi hän ikäänkuin syrjään työntää sitä näköä, jota oli katsellut, sekä käydä hoiperteli niinkuin juopunut täysinäinen viinapullo taskussaan myrskyn tuhoomalle kummulle rautatiealueen aitauksen viereen.
Rajussa mielenkiihkossa istuutui hän paikalleen ja tähysteli akkunasta, milloin ottavat tulen, vai eivätkö otakaan. Viimein alkoi näkyä himmeätä valoa, mutta se oli jossain suojapaikassa, tai oli akkunan eteen levitetty vaate. Eliaksen mieli yhä musteni, uni oli kokonaan unohtunut. Viimein johtui mieleen odotettu viinapullo.
Se oli viimeinen viinapullo, jonka olen elämässäni tyhjentänyt siitä on jo vuosia. Mutta hihhulien seuraan en ollut sittenkään otollinen. Mieleni oli niin paljon entisestään muuttunut; taisi olla väljentynyt ja vapaantunut. Käsitin Jumalaa, maailmaa, elämää ja ihmisiä toisin kuin ennen.
Makaavan veljensä lasittuneet, avonaiset silmät tuijottivat häntä vasten silmiä ja suu näytti siltä kuin se olisi aikonut sanoa: "niin sinä sanot". Hän oli kuollut, tuo veli tuossa lattialla pehku-koossa. Viinapullo oli kauniisti pystyssä lattialla; se ei ollut aivan tyhjä, mutta tyhjä oli nyt sydän henki, elämä oli sieltä paennut.
Jos kaikki ihmiset suostuisivat tavaran tasajakoon, olisi tarpeetonta mainita, kumpasenko oma tämä viinapullo oikeastaan oli. Mutta niin ei aina ole laita. Markkanen olisi kyllä tällä kertaa hyväksynyt omaisuuden yhteiseksi tekemisen aatteen, vaan Sarkkanen ei ollut siihen kovinkaan taipuvainen.
Vaan tuossapa hän tuleekin... Ettäpäs toki, kurja juomari... kehno hylkyri... itse jouluaattona julkenet tulla nälkää ja kaikenlaista kurjuutta kärsivän vaimosi luo viinapullo taskussa! Pitäisi hävetä! Pääkkö. No ... no ... noh! Turkanen aika sentään! Mitä tämä pyytää merkitä? Entäs mitäpä nyt vaimoni sanonee? Mari. Vaimosi ... kurja! Tiedäthän kyllä, mitä h tin juomaa tuo pullo sisälsi! Pääkkö.
Joko vain, lausui kersantti, siitä ei tule mitään. Me pysymme alallamme. Teitä ajaa vain uteliaisuus, miehet, eikä muu mikään... Piimäsuu, hoi! lisäsi hän kääntyen erään ratsumiehen puoleen, anna tänne viinapullo. Läpi vaatteiden se vihdoinkin lyö tämä kylmähkö sade ja vaatii lämpimämpää kostutusta sisältäpäin. No, Piimäsuu, pullo esiin, ja anna sen käydä miehestä mieheen!
Päivän Sana
Muut Etsivät