United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei saa iltaista isäntä, Perhe piinoa pitääpi, Väki nälkeä näkeepi, Kun on keitto kesken jäänyt, Kesken karja katsomatta, Kantamatta karjan veetkin, Talon työt takaperässä, Riihen uuni riitynynnä, Saunan uuni sammununna. Mies sitte mielipahoissa Menee viimein vihta käessä Kylähänkin kylpemähän. Kuinka viina vietteleepi Parahankin palkollisen!
Kyllähän Kreetakin maailman turhuutta rakasti nuorempana ja oli mahtava hyvistä päivistään niinkuin moni muu syntinen ihminen, vaan onko muut siitä saaneet kärsiä niin kuin Kreeta. Miehensä tappoi viina, joka oli ryöstänyt sitä ennen kaiken kodin rauhan, onnen ja siunauksen.
TIMO. Vähän pahastipa teimme, kun rupesimme keittelemään tätä juoma-ainetta. AAPO. Kenen tahdosta tapahtui tämä? Vastatkaat minua, Juhani ja Timo. JUHANI. Onpa viina sinullekin maistanut, veljeni, on tosin. Ja toiseksi, niin tehty on tehty, eikä saata sitä enään takaisin ruikutus ja marina. Niin, niin, mikä on mennyt, se on suden suussa; mutta olkoon tästälähin toinen laki.
Se paras papin rukous Herättääpi harta'uen; Se Suomen paras pakina Syäntä sytytteleepi, Kaikki käypi kaunihisti: Jost' on kiitos kirjoitettu, Sanottu Savon ukoilta Teille, taitavat tekiät, Hyvät herrat Helsingissä! Empä tieä, enkä taia Tehä teille kumminkana Parempata palkintoa Laitetuista lahjoistanne. Kuules viina kun ma laulan, Kuules, putelli, puheeni!
Ah! miten monet kerrat Nuo Sampolankin herrat, Järjestys-miehetkin, Vapaasti ovat juoneet Ja rahvaallekin suoneet Olutta, viinaakin! Ja siitä syystä juuri On rauhattomuus suuri Maanteillä, majoilla, Tohinat tappelukset, Pahimmat puukotukset Kaduilla, kujilla. He kuitenkaan ei vielä Näy käsittäneen siellä, Kumpainen päihdyttää: Teeliemikö vai viina Kas sepä päätä piinaa Ja mielet jännittää.
Minulla ei ole äitiä; isä minulla on, mutta hänen sydämensä on viina karaissut kivikovaksi. Hän pitää minua kauppatavaranaan, voittaakseen rikkautta, jota hänellä jo kyllin on; hän ei tahdo tuntea sydämeni tunteita, vaan polkee niitä jalkainsa alle; hän ei tunnusta minulle ihmisarvoa.
Toiset taasen jupisivat, vieläpä kiroilivatkin, etteihän viina ole rovastin viinaa, omista jyvistä me sitä olemme polttaneet emmekä tahdokaan sitä kaataa rovastin suuhun, vaikka väsynyt lepopäivänänsä ryypyn ottaa. Näitä kuullessani oikein vereni kiehahti inhosta, sillä nuoressa viattomuudessani pidin minä rovastin puheet oikeina, niinkuin ne olivatkin.
Ukko ei malttanut kuunnella Jukkea, vaan kääntyi niitten hätäileväin Siirin ja Siirin äitipuolen puoleen saamaan tietoa oikein asiasta. Sillä aikaa Jukke hätäisesti kyseli yhdeltä ja toiselta siansappiviinaa tai siansappea, johon sai vastaukseksi: Kysele sialta. Sillähän sitä on. Tai että sika tarvitsee itse sappensa pakkasella ja viina pannaan luusäkkiin, ja mikä mitenkin vastasi.