Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Hän oli viimeiseltä tuntikausia katsonut hyvin hartaasti Jaakkoa, ja väliin oli hän lausunut: "no ei olisi uskonut tuosta pojasta tuommoista miestä tulevan". Kenties hän huomasi, että Jaakko oli etevämpi kasvatustaan ja ett'ei tuo hänen etevyytensä suinkaan ollut hänen ansionsa.
Jos hän joskus näytti huolestuneelta, se oli silloin, kuin hän näytti kaipaaman joitakuita ja etsivän heitä milloin mistäkin; mutta silloin hän päätti usein, sanoen: "niin, minä tiedän, että he tulevat; minun täytyy odottaa, kunnes he tulevat". Ja niin hän viimeiseltä meni nukuksiin, ikäänkuin tämä ajatus olisi rauhoittanut häntä.
Viimeiseltä saivatkin he tiluksensa siihen voimaan, että hyvinä vuosina tultiin jotenkuten omistansa toimeen; mitä puuttui, sen tienasi Juuse kylästä työllään, sillä kun hän oli hyvä työmies, oli hänellä aina työtä saatavissa.
Sentähden oli Erkki usein lausunut viimeiseltä: "eipä minun pojastani miestä tullutkaan". Jaakko oli nyt kerrassaan voittanut kaikkien ihmisten suosion ja kunnioituksen. Montakin syytä oli siihen.
Hänen poikansa ja hänen sisartensa pojat olivat menneet sille tielle, josta ei enään palata: ainoastaan hänen vanhin poikansa, Jussi, voi vielä sen tehdä, kärsittyänsä pitkän rangaistuksensa ja sitä toivoi Vanhavirka, sillä hänkin oli laillaan isä. Aika kului ja Jussi tuli kotia. Hänellä oli hyvät tuliaiset isällensä, semmoiset, joita ei isä ollut köyhyytensä vuoksi juuri usein viimeiseltä saanut.
Ne muassa kulki hän kylästä kylään, talosta taloon, kehräten köysiksi jouhet, sian-villat ja tappurat niissä taloissa, joissa niitä sattui olemaan. Sillä tavalla elätteli nyt viimeiseltä henkeään tuo ennen niin loistava, rikas ja mainehikas Kanniaisen lautamies joi kun sai, ja söi, kun sai, mutta usein oli liian pitkät välit kumpaisellekin tarpeelle.
Toisiin vaikutti tämä kuolonkamppailu, joka enemmän näytti salaiselta uuden, korkeamman elämän kehitykseltä, kuin viimeiseltä nukahdukselta, valtavammin kuin kaikki käännytyspuheet, ja tietämätön, salainen toivo aukaisi jo heidän sydämensä uudelle opille.
Nyt he kaikki astuivat, kaksikymmentä paria kerrallaan, ensiksi keskilattialle, jakaantuivat oikealle ja vasemmalle, ja palasivat, puoli-piiriä tehden, samaan paikkaan; alaspäin keskeltä ja ylös takaisin; moninaisesti kierrellen ja parveillen; vanha etu-pari poiketen väärässä paikassa; uusi etu-pari lähtien sekin pois nurinpäin, niin pian kuin se pääsi; kaikki parit viimeiseltä etuparina eikä yksikään takapari auttamassa heitä!
Viimeiseltä alkoi hän kuitenkin ajatella niinkuin te taikka minä kohta olisimme ajatelleet; sillä ainahan se, joka ei ole hädässä, tietää, mitä olisi pitänyt hädässä tehdä, ja olisi varmaan lisäksi tehnyt niin viimeiseltä, sanon, alkoi hän ajatella, että tämän aaveisen valon lähde ja salaisuus oli läheisessä huoneessa, josta se näyttikin virtaavan, kun tarkemmin seurasi sen jälkiä.
Viimeiseltä hän vaan lauloi ja nauroi; nojautui tuolin selkälautaa vasten, heilutti päätään ja oikaisi jalat suoriksi. »Hallin Jannen rautikko ravaa Kuoreveden jäätä, Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä.» »Hallin muori se käveli ja hienolla äänellä itki, kun hänen ainoalla pojallaan oli raudasta hinkselitki.»
Päivän Sana
Muut Etsivät